Lähibaarin joulu

Lättäpäiset lärviäiset
känkkyräiset känniäiset

siemailevat sieppolaiset
vähäpäiset vänkyräiset

rääväsuiset rättipäiset
nahkapäiset nalviaiset

kakoilevat kantaröllit
mölysuiset mörököllit

kimpassahan kilistävät
yhteisesti ynähtävät

”rauhaisesti rallatellaan
sievoisasti sikaellaan

irvistellään iloosasti
pusutellaan pulleasti

piskulaista pisamaista
notkeasti nostatellaan

heikompia heilureita
varoellen vahvistellaan

hissukalle hiirellekin
mallastusta maistatellaan

kiirehiset kiiltokaljut
joutomieheks joulutetaan”

Vähäisinkin värysmato
viimeisinkin visvapato

tunnustellut tuntosensa
ihmetellyt ihmisensä

keskeyttänyt keskuksensa
saavuttanut saamisensa.

Plokkailu

Näin se nyt on käynnistynyt. Tämä Plokin kirjoittaminen. Tai siis viikko sitten mutta nyt kun on jo kolme niin voi sanoa että on muutakin kuin harha-askel. Ploki siksi, että se on vähemmän etova sana kuin blogi ja jotenkin kuvaavampi. Plokkaaminenhan on pallon torjuntaa lento- ja koripallossa, ja tässä yhteydessä oman tylsämielisyyden torjuntaa. Ehkä myös virallisuuden torjuntaa..

Palstan nimi "epävirallinen" liittyy tietysti myös tähän. Epävirallisuudet ovat paitsi mielenkiintoisempia kuin virallisuudet myös edellytyksiä virallisille päätöksille tai kokouksille. Virkamiehet hallinnossa ovat muuten oikeastaan työelämän vähemmistö, kun yksityisellä puolella kaikki ovat epävirallisia (virattomia)..

Virallisen ja epävirallisen suhde virastossa muistuttaa julkisen ja ei-julkisen eroa. Kaikki julkisuuteen päätyvä on yleensä valmisteltu monissa epävirallisissa palavereissa. Valmisteluprosessia ja valmistelijoita ei kuitenkaan yleensä nosteta liiaksi esille, vaikka kuinka avoimessa hallinnossa ollaankin. Hohhoijaa, nyt meni mälsäksi.

No, tämän palstan idea on siis torjua virallisuutta ja tylsyyttä pari kertaa viikossa tai jotain semmoista. Näillä suorasanaisemmilla jutuilla koitan tuoda esiin jonkun tajuntaani nousseen näkökulman johonkin toimistossa, kadulla tai lehdessä vastaantulevaan asiaan. Runomuotoisilla riveillä taasen yritän kanavoida, kana-aivo, enemmän alitajunnasta kumpuavia ajatuskatkoja näkyviksi.

Ja sitten lähden plokkaamaan pingispalloja kisahalliin.

Heinä suussa tammipuussa

Läpinäkyvillä päiväunilla
matkapalkintoja vastaanottamassa
siirtolavalla suomenlahdella
kolme päivää kaljassa
heinä suussa heinäkuussa
laiska aamuaurinko moro

kadun maltoa täytyy hoitaa
keväällä
peli alasti vahva
syksyllä

pumpuliviiniseikkailussa
kenguruenergia juhlii
siivekkäillä selvät sävelet
tammikuussa tammipuussa
hunajaluulo ainoa
pitää pirut tosi haikeana

Virastojen välisistä eroista

Minulla on vakituinen toimi virastossa, mutta ei virkaa. Lisäksi olen tällä hetkellä toisessa virastossa hoitelemassa toista toimea. Olen siis viraton eli epävirallinen viransijainen virastossa.

Minulta on lukemattoman kerran kysytty mitä eroa työskentelyssä näissä kahdessa virastossa. Ei ole helppoa parilla lauseella koittaa kertoa jotain semmoista minkä joka päivä aistii mutta jota ei oikein ole ehtinyt hahmottaa ainakaan yleisellä tasolla. Tarkoitan sitä, että ei henkilöiden tasolla. Tietenkin täällä on erilaiset ihmiset, mutta sen ei pitäisi olla kellekään yllätys, mutta se toki kiinnostaa MIKÄ tekee meiningistä erilaisen.

Jotain pitäisi kuitenkin sanoa ettei aleta epäillä että jompikumpi virasto olisi aivan lyömätön. Hölmöllä vitsillä selviää jonkin aikaa, mutta niihin kyllästyy äkkiä itsekin. Niin. Ja kun ei puhu henkilöistä, on toki oma vaaransa, nimittäin yleistämisen vaara. Yleistäminen on kuitenkin kivaa.

Nykyisessä toimipaikassani on viraston luonteesta johtuen enemmän rakennusinsinöörejä, mutta se ei tarkoita että täällä oltaisi rakentavampia. Vanha virastoni on omaksunut virasto-termin sijaan keskus-termin, niin kuin niin monet virastot nykyään. Se ei tarkoita sitä että toimiala olisi jotenkin keskeisempi tai että täällä oltaisi virallisempia. Ennemmin päinvastoin.

Täällä on myös enemmän miehiä ja miehisyyttä. Suoraa puhetta, härskejä juttuja, mutta myös semmoista varautuneisuutta jossain määrin. Kieroilua ei ole, mutta ei myöskään ylitsevuotavaa huolenpitoa ja henkilökohtaisen elämisen availemista, ainakaan kahvitunnilla. Täällä on enemmän ongelmia ratkaisuineen, kun taas siellä oli sekavia tunnelmia ja yksinkertaisia tunteita, kuten aggressiota ja riemua, yhdessä ja erikseen.

No siinä sitä nyt sitten oli sitä yleistämistä. Yleistäminen on muuten, paitsi kivaa, niin aika yleistä! Seuraavaksi aionkin lähteä yleiselle alueelle eli kadulle ja esittämään yleisiä lauseita pienelle yleisölle.