Globaalin Borin Dori

Puhelinmiehen poika vaatii tolppakenkiä,
suutarin lapsi kenkäpuhelinta
kaikkea muuta niillä jo on:
siivet selässä ja aivot narikassa,
nahkiainen lompakon nahkana

Langaton aika kisulle tylsä
radioaalloilla rallatella
omenoista ei saa otetta
ne on muovia ja putoilevat puita kauemmas,
Aataminkin, oli Yyterin tuuli tai ei.
Sillä on oma peltilehmä syvällä ojassa.

Pian olen niin sopeutunut,
että kiwi putoaa sydämeltä
kauppakassiin.

Vihree Psyko

Olin viime viikolla Tallinnassa kehittelemässä Hesan ja Tallinnan kaupunkien ekotukitoimintaa. Paikalla oli myöskin muuan suhteellisen korkea-arvoinen tallinnalaisvirkamies, joka käytti muutamaa niin hauskaa sanaa, että niitä täytyy oikein maistella vielä jälkeenkinpäin.

Seminaarin yhtenä pääaiheena oli mietiskellä ekotukihenkilöiden (siis vähän vastaava kuin atk-tukihenkilö, mutta jeesaa käytännön ympäristöasioissa) tehtäviä kaupungin tapaisessa instanssissa. Kyseinen virkamies luonnehti ekotukihenkilön toimenkuvaa termillä 'organisaation vihreä psykologi'.

Psykologin tehtävä kai on noin kuvainnollisesti auttaa organisaation tai ihmisten päät semmoiseen asentoon, että homma toimii. Sinänsä kai voi ajatella, että ihmisten päissä ja ajattelutavoissa on jotain vikaa, kun eivät toimi ympäristöä säästäen. Tuntuu kuitenkin aika työläältä alkaa yksi kerrallaan alkaaa miettiä ihmisten päänsisäisiä ongelmia ympäristöasioissa. No, ehkä tuo tarkoitti enemmän organisaation pään ja toiminnan virittämistä oikeaan asentoon.

Tai sitten se liittyykin siihen vihreyteen. Ajatus lähtee siitä, että ihmisillä pitäisi olla joku ns. vihreä ideologia, että osaisivat käyttäytyä ympäristöystävällisesti. Niinpä niin, se kuulostaakin taas hyvin tutulta ihan kotomaassakin.

Kymmenkunta vuotta alalla työskennelleenä en kuitenkaan voisi olla enempää eri mieltä. Ne ajat ovat kaukana takana, jolloin ympäristöasiat olivat vain 'vihreiden' 'heiniä'. Ympäristöasiat ovat osa jokaisen aikaansa seuraavan organisaation toimintaa, jotka on hoidettava jolloin lailla kuntoon. Tietenkin ne voidaan hoitaa pinnallisesti tai syvällisesti, mutta niitä ei kuitenkaan voi kokonaan välttää.

Tämmöisessä tilanteessa ideologinen psykologisointi ei johda mihinkään muuhun kuin ympäristöasioiden marginalisointiin. Paljon enemmän saadaan aikaan, jos korostetaan ympäristöasioiden olevan osa kaikkea työtä siinä missä vaikka laatuasiat, turvallisuus, työterveys, jne.

Niin kivaa kuin se olisikin kulkea viraston käytävällä horsma perseessä roikkuen ja maastotakki päällä, niin se hauskuus on kyllä 70 -lukua. Nyt pitää keksiä uudet kujeet.

Palatakseni tallinnalaisvirkamiehen sanontoihin. Jossain vaiheessa tuo sanoi, että ekotukihenkilön tehtävä on opastaa mitkä roskat laitetaan 'vihreään roskikseen'. Ajatus on sinänsä hauska; kukahan poliitikko meillä näin vaalien alla ehdottaisi, että työpaikoille on saatava omat roskikset vasureille (punaiset), demareille (vaaleanpunaiset?), kokkareille (siniset), kepulaisille (ruskeat?) ja vihreille.. ja kristillisille puhtaanvalkoiset, perussuomalaisille hakaristinväriset..

Olisihan se vinkeää tarkkailla työtoveria!

Kännykäisen kähmelöijälle

Sinä kännykäiseni kähmelöijä
Kurja kommarini koukkaaja
oi omaisuuteni onkija
tuon tavarani tonkija

Kapakissa kuvettani kupsutit
tiskillä taskuani tapasit
armotta aukkoseni avasit
viisaan viestimeni vohkasit

Sinä Saatanallinen sillisilmä
Perkeleellinen peräperse
Helevetillinen helmaheikki
kirnulainen kirvakorva

Joutelisit Joutsan joutomaille
Savon saastaisille salaojille
menisit merikotkan merkkipuuksi
Ouluun oudoksi orpopojaksi

Häipyilisit Härmän häjymaille
Inarin inhoille ikisoille
Katoaisit kairan kaukomaille
tai Turun torin torasuille:

RajuRaimon ravinnoksi
PeräPertin pelmeniksi
SikaSimon sinapiksi
OrhiOskarin ohutsuoleksi

Ole hyvä!

Vaihdeviikot

Se on taas sitten vaihdeviikot edessä. Vanha viikko finalisoituu ja uusi näkee talvipäivänvalon. Oikeastaan vaihdeviikot on merkittävämpi tapahtuma kuin vaihdevuodet - siihenhän on varattukin nykyään kaksi kokonaista päivää 52 kertaa vuodessa.

Vaihdeviikkoihin liittyy rituaaleja samalla lailla kuin vaihdevuosiin, ja myös hikoilua. Hikoilua ilman työtä - eikä pelkästään saunassa. Perheille se voi olla laatuaikaa, toisille joutoaikaa, kolmansille pelkästään taikaa. Aika monille se on pään tyhjennystä kaikesta roinasta, mutta keinot ovat monenlaiset: viinaa, maratonia ja maratoniccia, tai jotakin yhdistelmää näistä.

Aikanaan meillä oli hauska rituaali lauantaisin: kokoonnuttiin aina jonkun kaverin luokse kuuntelmaan alivaltiosihteeriä raadiosta ja samalla syötiin isännän / emännän laittamia herkkuja. Ja siitä se sitten sujuvasti jatkui se vaihdeviikko aina sunnuntain puolelle iloisissa merkeissä. Mutta on siitäkin jo vuosia.

Semmoinen rituaali puolestaan on seurannut lapsuusvuosista saakka, että lauantaina viideltä tulee - ja katsotaan - telkusta englantilaista jalkapalloa. Erona on se, että nykyään se tulee maksulliselta kanavalta. Toisaalta pelejä tuleekin sitten niin runsaasti (vähintään 5 / vaihdeviikko), että alkaa perheen sisältä kuulua epämääräistä nurinaa, jos alkaa mennä useampi peli putkeen.

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on työmiehen lauantai. Paimiossa on Putka-niminen baari, mutta ei Irwin tainnut siitä laulaa. Perjantaina on kyllä yleensä kiva mennä baariin töiden jälkeen, mutta pojat ovat opettaneet minua terveille elämäntavoille. Niinpä lähden kohtapuoliin kuljeksimaan kohti Brakua, jossa kiidätetään luistimet jalassa ja maila kädessä reilun tunnin - ja vasta sitten Roskapankkiin!

¨¨¨¨¨¨
Tähän on kyllä vielä kirjattava, että jää muistiin, että keskiviikkona 10.1 oli Helsingissä 8 astetta - siis lämmintä, ja aurinko paistoi. Kaupungilla kulkiessa tuli semmoinen olo, että on joko väärässä ajassa, paikassa tai molemmissa. Nyt on sentään pikkuisen pakkasta!

Hikityyppi

Hikityyppi hän on
kuuma moderni kuohu
harhoja kuvitellut saunoja

Huomennakohan talvi herää?
Kylmä, melkein hullu kesä,
metsän laita niin avoin
että sitä alkaa odottaa taivaalta
tulevaa pehmeää kysymysparvea
mikä koskettaa sopivasti
mutta täyttää alta ja sisältä,
pään

Kylmä hiki hänellä on
moderni kuohuviini saunassa
yht'äkkiä pääntäysi vastauksia,
erisuuntaisia, mutta kuitenkin!

vaihdevuodet

Vuodet ovat äskettäin taas vaihtaneet paikkaa. Nykyinen vuosi vaihtui lähinnä nykyistä olevaksi vuodeksi ja lähinnä nykyistä oleva vuosi vaihtui nykyiseksi vuodeksi. Näitä kahta vuotta kutsutaankin suomen kielessä vaihdevuosiksi.

Vaihdevuosiin liittyy usein paljon kaikenlaista mystiikkaa ja hikoilua. Minulle hiki tuli nykyisen vuoden ensimmäisenä aamuna, kun yritin availla silmiäni. Edellinen ilta taas tuntui aika mystisen kaukaiselta, vaikka mitään dramaattista ei päässytkään tapahtumaan. Ihan kotosalla vain oltiin lasitetun parvekkeen suojissa. Tosin hurjimmassa vaiheessa lasit tuli vedettyä sivuun ja nuuhkittua raketin käryjä, mikä tietenkin selittää aamuhikoilun.

Näihin vaihtuviin vuosina toteutetaan vakiintuneita rituaaleja. Yleisimpiä ovat rakettien valaminen, tinojen ampuminen, lupausten kohottaminen, maljojen vannominen, järjetön tammikuu ja tipaton päänsärky. Omat suosikkini ovat kuitenkin tinojen tammikuu ja järjetön ampuminen.

Jotkut harrastavat myös lupausten alasampumista. Siitä voi syntyä hyväkin pauke ja mäiske, jos on mennyt tyhmyyksissään tekemään kovinkin juhlallisia lupauksia. Mä en ole tavannut tehdä lupauksia, yleensä en ole muistanut mutta toisaalta semmoisesta puuhasta tulee jotenkin skitsofreeninen olo: kuka oikein lupaa ja kenelle? Hyvä minä pahalle minälle?

Kerran nuoruudessani kylläkin lupasin olla tekmättä uuden vuoden lupauksia. Ehkä tämä oli sittenkin vain jalostuneempi skitsoilun muoto: hyvä minä lupaa pahalle minälle ettei hyvän minän KANNATA tehdä lupauksia pahalle minälle... mutta ne ajat ovat tietenkin historiaa.

Lupalaput silmille ja eteenpäin.