VuokkoTuuliainen

Tir tir tirriäinen
missä herra mehiläinen?
Sir sir sirriäinen
täällä herra herhiläinen!
Pir pir pirteästi
kierroksessa kaarroksessa
sir sir sirriäisen
nokkaa kohti joutumassa!

PöliTiikkaa

Kaupunkimme poliitikot ovat viime aikoina aktivoituneet kummasti. Ensin he pistivät ruotuun kaupungin energiapolitiikkaa suunnittelevia virkamiehiä ja siinä samalla energiapolitiikalle tuli konkreettisia tavoitteita sanahelinän sijaan. Ajat taitavat olla muuttumassa, kun ennen kunnallispoliitikot ovat lähinnä olleet pölisijöitä, joista ei sanottavaa hyötyä ole ollut ainakaan ympäristöalalla.

Aiheeseen liittyvässä paneelikeskustelussakin oli asetelma päälaellaan vanhoihin aikoihin verrattuna. Paikalla olleet neljä poliitikkoa (kokoomuslaista lukuun ottamatta) puhuivat ihan järkevästi, esittivät konkreettisia lukuja ja tavoitteita, kun taas ainoa paneelissa ollut virkamies tyytyi sekaviin selittelyihin ja puolusteluihin; mitään omaa aloitteellisuutta ei ollut havaittavissa.

Kaiken kukkuraksi demarit ovat ilmoittaneet kannattavansa ruuhkamaksuja! Ennen tätä liikennepolitiikan pullonkaulaa on vastustettu mitä kummallisimmilla väittämillä, mutta nyt on valoa nähtävissä senkin tunnelin päässä.

Jotta sekava ote kunnallispolitiikassa jatkuisi, niin eiköhän virkamiesten ole otettava ympäripyöreyksien ja latteuksien puhujan rooli.. ja unohdettava kaikki konkreettinen ja järkevä kehittäminen. Pöliitiköt hoitakoot homman…

1,5 vuotta!

Miten äkkiä puolitoista vuotta voikaan mennä! Olen siis palannut takaisin virastoon, josta lähdin tuolloin. Oikeastaan jo yli 2 viikkoa sitten palasin, mutta kun kovin vähäisiä mielenliikkeitä paluu sai aikaan, niin älysin vasta nyt kirjoittaa aiheesta.

Tilapäisvirastoni järjesti minulle läksiäiset yhdessä esimieheni läksiäisten kanssa asiaankuuluvin rituaalein ja lahjoin. Paluu vanhaan virastoon taas ei aiheuttanut mitään juhlallisuuksia. Olisiko minun vedettävä tästä jokin johtopäätös.. Toisaalta, miksei ole keksitty läksiäisiä vastaavaa käsitettä palajaiset...

No, yritän ajatella niin, että kukaan ei vanhassa virastossa oikein tajunnut että olin oikeasti poissa vähän aikaa. Ja kyllähän siellä poikkesinkin aika usein, vähintään kerran viikossa. Poissaolo ei siis ollut mikään totaalinen, ehkä myös vanha työnantaja ajatteli ainakin alitajuisesti niin.

Toisaalta lähteminen tilapäisvirastosta oli ehkä lopullisempaa kuin paluu vanhaan?

Pidän jollain lailla siirtymärituaaleista. Varsinkin jos ei tarvitse olla mahdottoman ja kohtuuttoman huomion kohteena. Lähtemisen ja tulemisen yhteydessä voi tulla kuitenkin kaikenlaista ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää veikeän korostuneesti esiin. Läksiäiskortin runoissa voi olla monta paljastusta.. minunkin paljastettiin lausuneen runoja joskus jossain baarissa, ajatella!

Mutta eipä ole vanha työnantaja paljon kysellyt, opinko "poissaolon" aikana jotain sellaista mitä työyhteisökin voisi hyödyntää. Ehkä sekin on merkki siitä, että ihan täysin ei tajuttu, että olin poissa 1,5 vuotta. Kiitos on varmaan sijaisen tai sitten olen ollut niin huomaamaton..

Tai sitten työpaikalla on muita ongelmia.

IkäKriisi

Jos menen pissalle
tunnen itseni pikkupojaksi
jos käyn kusella
olen kuin aikuinen mies
mutta jos joudun virtsaamaan
tuntuu aivan varhaisvanhuudelta.

Eilen söin makaroonia
tänään pelkkää perunaa
huomiseksi jätin ikäkriisin.

Jos laki on niinkuin se luetaan,
niin ikä on niinkuin se puetaan.

Tipaton Tammikuu

No niin, ja taas yksi hokeminen on käynnistynyt. Nimittäin tipattoman tammikuun hokeminen.

Sekin fraasi menee kyllä meikäläiseltä yli hilseen. Ainakin täällä etelärannikolla tiputtelee vettä harva se päivä. Ja vime vuonna koko tammikuun tiputteli vettä siihen malliin, että lunta ei ollut laisinkaan. Että eiköhän unohdeta koko tipaton tammikuu ja lähdetä oluelle..

Tai sitten aletaan viettää Pipatonta tammikuuta, se kuvaisi ilmasto-olosuhteita enemmän. Tai Hipatonta tammikuuta - se kuvaisi ainakin omaa kuukauttani aika hyvin. Ei mitään pirskeitä tiedossa. Miksei Lipaton tammikuu - kun ei ole jäätä, ei vahingossakaan tule kaaduttua. Ja lippalakit on pakattu kesäsäilöön.

Totta puhuen en ole oikein koskaan ollut järin innostunut tipattomasta tammikuusta. Silloin hauskoistakin kavereista tulee tylsiä soodaveden lipittäjiä, s-tana. Baareissakin on normaalia vähämmän väkeä. Koko käsite on varmaan jonkun AA-kerholaisen (aloittelevat alkoholistit-;) keksimä joskus pahassa uudenvuoden kankkusessa..

No, onneksi meitä normaaleita ihmisiä moinen hömpötys ei kosketa. Me jatkamme vesisateessa suu auki kävelemistä niin kauan, kunnes törmäämme lyhtypylvääseen niin, että valot sammuvat molemmista.