Kello 18.03. Kahdella taksilla Viikistä Hotelli Rivoli
Jardiniin, jotta moskovalaiset vieraat ehtivät vaihtaa vähän juhlavampaa
ylleen. 18.30. Pikainen poikkeaminen Belgessä, jossa Anna, Petteri ja Päivi ovat
valmistautumassa illalliseen. Yksi rentouttava olut. 18.45. Takaisin Rivolin,
josta vieraiden kanssa kävellen kaupungintalolle, jonka Empiresalissa illan
isäntä herra Pekka ottaa vieraat vastaan. Molempien organisaatioiden edustajat
pitävät alkumaljat kädessä kiitospuheet. Moskova kiittää minua nimeltä mainiten
hyvistä järjestelyistä, jolloin rikon protokollaa, ja esitän vastakiitokseni.
Tulkin kauniisti kääntäessä jatkamme Darian kanssa toistemme kiittelemistä
muiden kuunnellessa.
19.20. Puheet on pidetty ja elämäni juhlavin, tai ainakin
muodollisin, illallinen alkaa. Tarjoilijoiden liikehdintä on sotilaallisen
täsmällistä. Riekkosalaatti ja sampi sienikastikkeella luomuviinien kera
maistuvat erinomaisesti. 20.00. Perinteiseen tapaan annetaan lahjoja. Myös illallisen
väliin jättänyt apulaiskaupunginjohtaja saa oman punaisen kirjansa, joka
hänelle toimitetaan myöhemmin. Säälin tulkkia, joka tuskin ehtii syödä, kun
joutuu koko ajan tulkkaamaan pöydän toisen pään keskusteluja. Petterin kanssa istumme nuorimpien vieraiden vieressä, joten siinä päässä pöytää
puhuttiin englantia hieman epävirallisemmalla otteella.
21.10. Puoli tuntia myöhässä nousemme pöydästä. Isäntä oli
kovin puheliaalla tuulella, koska oli saanut päivän aikana käydä hyviä
keskusteluja lintuharrastuksesta Venäjällä ja Suomessa. Kysyn vierailta, haluaisivatko
he vielä johonkin yhdelle oluelle tai drinkille. Epämääräisen vastauksen
johdosta saatamme Annan kanssa vieraat takaisin hotellille, jossa saamme kutsun
liittyä seuraansa vielä hetkeksi hotellin Lobby baariin.
21.40. En saa tarjota juomia, koska tällä kertaa me kuulemma
olemme heidän vieraitansa. Moskovan kasseista kaivetaan esiin muutama brändipullo,
mutta henkilökunta kieltää omien juomien nauttimisen. Otamme Darian kanssa
teetä. 22.00. Miehet kaivavat pullot uudestaan esiin, tällä kertaa
varovaisemmin. Saamme nautittua hieman voimajuomaa, joka innoittaa meidät suunnittelemaan
seuraavan yhteisen seminaarimme aiheita. Moskova kutsuu, mutta luultavasti
vasta v.2014.
22.45. Harjoittelemme Annan kanssa lähtemistä, joka lopulta
onnistuu ja pääsemme kotimatkalle. Mietin kumppanuuksia ja yhteistyötä.
6.40. Kello soi ja aamutoimien jälkeen lähden kohti Rivolia.
7.53 Vieraat ovat lähes pirteitä ja kaikki pääsevät liikkeelle. Otamme bussin nro
20 ja matkaamme Ruoholahteen FinPro:n ECORUSSIA –seminaariin. 8.35. Lähden
saman tien metrolla kohti Viikkiä, jossa lyhyesti käyn esimieheni kanssa läpi
edellisen päivän antia. Hoidan vieraiden käytännön asioita; printtaan lentokenttäbussien
aikatauluja ja kopioin eiliset esitykset heille tikuillensa. Informoin kollegaa
Moskovan puistojen hirviongelmasta. Hoidan 58 muuta juoksevaa asiaa. Havaitsen
intrassa tapahtumailmoituksen: Hapan suunnittelupäivä 9.11. Ehdotan
virkakielikerholle, että pitäisikö järjestää Makea suunnittelupäivä.
11.05. Lähden joukkoliikenteellä hakemaan vieraita
Ruoholahdesta, jossa saan ensitöikseni kuulla, että seminaarissa oli neljän
englanninkielisen ja yhden venäjänkielisen esityksen lisäksi neljä
suomenkielistä esitystä ilman tulkkausta. En tiedä miten FinProssa asia on
suunniteltu, mutta joudun kantamaan tästä kummallisuudesta henkilökohtaista
vastuuta.
12.20. Syömme pikaista lounasta Picnic-cafessa, jossa koen
huonoa omaatuntoa, kun en tarjoa vieraiden lounasta. Siirrymme pikatahtia taksilla
Ursulan laiturin luokse, johon vieraille on tilattu venekuljetus Harakan saareen.
13.06. Venettä ei näy, ja alan selvittää asiaa Harakan kollegan kanssa. Pian
ilmenee, että kuljettaja on sairastunut, mutta meille ei kukaan ole viitsinyt
ilmoittaa asiasta. Houkuttelen navakassa tuulessa kylmettyneen näköiseksi
muuttuneet vieraat Ursulan puolelle.
13.25. Kollega saa järjestettyä pienellä Busterilla vieraiden
kuljetuksen Harakkaan. Hyvästelen pikaisen ystävällisesti seitsemän vierastamme
Busterin pöristessä vieressä. En saa sanotuksi läheskään kaikkea sitä, mitä
olin ajatellut. Sanon, että saa soittaa tai tekstata, jos tulee ongelmia. Tulee
haikea olo.
13.40. Lähden Kaivopuiston poikki laahustamaan jälleen kohti
Viikkiä. Työpaikalla vaihdan aivan pikaisia kuulumisia lähimpien työkavereideni
kanssa. Puran mieltäni heille, mutta totean, että kaiken kaikkiaan paketti
pysyi kasassa. 14.33. Otan sählykamat mukaan, ja lähden hakemaan lastani
päivähoidosta. Hyväntuulisen Vuokon kanssa matkaamme kohti Kaisaniemeä, josta
lapsi ja äiti lähtevät Paimion suuntaan, ja minä kohti Viikkiä, kolmannen
kerran samana päivänä.
16.20. Olen yli vartin myöhässä sählystä, mutta pääsen
kuitenkin hyvin sisään peliin, ja olen mukana ”valkoisten” shokeeraavassa 10-0 –voitossa
”värillisistä”.17.15. Olen saanut pelin aikana kolme puhelua vierailta, ja
huolestun melkoisesti. Soitan heti takaisin ja kaikeksi onneksi minulta
toivottiin ainoastaan apua taksin ennakkotilauksessa seuraavan päivän
lentokentälle menoa varten. Harakkaan tutustuminen oli kuuleman mukaan ollut
lopulta onnistunut. Huolehdin vielä Tatjanan niukasta pukeutumisesta koleassa
saaressa, mutta minulle vakuutettiin, että kaikki on hyvin.
17.40. Vien sählykamat työpaikalle ja käyn lyhyesti Annan
kanssa läpi huomisen töitä. Bussissa luen vaimoltani tulleen runomuotoisen
viestin, jossa saan ohjeita kaupassakäyntiä ja viikonlopun juhlallisuuksia
koskien. 18.03. Kävellessäni metsän poikki avaan oluen. En pysty muodostamaan
kokonaiskuvaa siitä, mitä puolentoista vuorokauden aikana on tapahtunut. Päätän,
että yritän kirjoittaa asioita ylös, koska kirjoittaminen on minulle
luonteenomainen tapa ajatella.
18.40. Kuuntelen Värttinän levyä ”Miero”, ja viimeistään
hienon kappaleen ”9 lukkoa” kohdalla haikeus palaa läpitunkevasti ja siinä
muodossa, ettei sitä kannata vaivata enää tänä päivänä.
