Huonomuistiset oravat

"Muistakko, Tiku, mikä sun nimi on?"
"En muista, mutta muistakko, Taku, ite, mikä sun nimi on?"
"En, mutta muistan, että olen tallentanut sen jollekin tikulle."
"Ai mulle vai?"
"Ei kun jollekin muistitikulle"
"Mutta et muista, missä se Tikku on?"
"Just niin"
"Pitäis varmaan hommata muistiTaku, että muistais, missä muistitiku on"
"Joo, sulle muistiTaku, mulle muistiTiku."
"Kiinni veti"
"Ai kuka veti?"
"Veti kuka veti, mutta vedetäänkö pitkää muistiTikkua?"
"Ai mistä?"
"Että kumpi muistaa hankkia ne Tikut"
"Selvä, jos lähetään kuuntelemaan TikTakkia"
"VesiSelvä!"

Sipoon Kevätrullat

On masentavaa katsoa rullaportaita
jotka rullaavat ilman ihmisiä
On kummaa, että itäkeskus
on Sipoosta länteen

En ole koskaan nähnyt rullaportaiden rullia
enkä koskaan ikävöinyt Sipoota
en länteen, en itään, en pohjoiseen.

Mutta haluaisin mennä rullaportailla
Sipooseen!
Syömään itäkiinalaisia kevätrullia
katsomaan, löytyykö sieltä jo
itähelsinkiläisiä rullamummoja

Huumori ja Ajattelu

En enää muista minkä ikäisenä piskuinen Vuokkomme nauroi ensimmäisen kerran, mutta kuukausitolkulla siitä on joka tapauksessa aikaa. Naurua kyllä riittääkin päivittäin mitä erilaisemmille asioille, suosituimmasta päästä ovat Puksu-kissan liikehdintä, kuikuilu äidin selän takaa ja lentokoneella ajelu pitkin asuntoa. Puhetta tyttöseltä sen sijaan ei vielä ole kuulunut, lukuunottamatta yksittäisiä sanoja epämääräisesti muistuttavia äänteitä.

Tästä voi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että huumorintaju on paljon ajattelua perustavampaa laatua oleva ominaisuus ihmisillä. Saman johtopäätöksen voi tietysti tehdä baarissa loppuillasta; kun riittävästi juo viinaa, ei puhe enää kulje, mutta nauru vielä irtoaa..

Huumorintaju ylittää myös kieli- ja kulttuurirajat, minkä huomasi taas pohjoismaisessa seminaarissa viime viikolla. Aku Ankka -huumori tuntui nimittäin kummasti yhdistävän porukkaa. Tupu, Hupu ja Lupu ovat aikamoisen hauskan kuuloisia skandinaavisilla kielillä: Ole Dole Doff, Rip Rap Rup ja Knatte, Fnatte ja Tjatte.

Joskus tuntuu, että huumori on tosiaan paljon yhteneväistä ajattelua helpompaa kulttuurien tai virastojen välillä. Hyvä niin.

Satu konsultista

Olipa kerran konsultti Joutomies, jolta tilattiin raportti, jossa piti verrata systeemejä. Konsulttipa vaikuttui hieman hitaalta, joten tilaajan edustaja Iines Ankka hätyytteli häntä ja pyysi saada tietoa homman edistymisestä. Aika vähän aina kuului, mitä konsultti olisi saanut aikaan.

Kun viimeinen aikaraja työn jättämiselle tuli, lähetti konsultti Joutomies yhden vaivaisen taulukon, jonka senkin sisältö oli Iineksen tiedossa ihan hyvin. Epämäräisissä viesteissään konsultti Joutomies puhui lainsäädännön merkityksestä systeemeissä, vaikka Iines oli sanonut, ettei se ole työssä kovin tärkeää.

Iines oli monta kertaa sanonut, että konsultin pitäisi kiinnittää erityistä huomota kahteen systeemiin, joita Iines eivätkä muut työn tilaajat tunteneet kovin hyvin. Toinen niistä on pikkusaarten systeemi. Kuinka ollakaan, konsultti oli jättänyt juuri ne kaksi systeemiä taulukostansa kokonaan pois!

Iinespä tästä kaikesta suivaantui niin, että antoi työn tehtäväksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle sekä vähän itselleenkin. Konsultti Joutomiehelle hän lähetti lentolipun (pelkkä meno) pikkuiselle Unisaarelle, ja toivoi hänelle kauniita unia ja ilmastomuutoksen kuvia.

Tämä satu on melkein tosi.