Esimies / alainen - vai jotain nykyaikaisempaa?

Yhtenä yönä heräsin pohtimaan suomalaisen johtamisen haasteita, joita tunnetusti riittää. Yön tunteina mieleeni tupsahti vanha totuus, että ongelmien juuret ovat uppoutuneet johtamisen terminologiaan saakka.

Erityisesti feministinen kritiikki on tunnetusti ottanut hampaisiinsa termit ’esimies’ ja ’alainen’. Mutta ’esimies’ –sanasta voi löytää myös muuta johtamiskulttuurin vanhakantaisuutta: pitääkö esimiehen olla jonkin sortin esikuva, esimerkki tai esineellistynyt mies? Tunnustan kannattavani johtamisen mallia, jossa johtajan ei tarvitse esittää olevansa esimerkillinen tai esikuvallinen sankari, vaan ennemminkin keskusteleva, näkevä ja työntekijän kehittymistä tukeva läheinen työkaveri.

Noh. ’Alainen’ lähentelee käsitteenä sanoja ’alamainen’ ja ’alanainen’, josta feministi helposti löytää kritiikin aihetta. Etenkin, jos termiä käytetään samassa yhteydessä kuin esimies-käsitettä. Kuitenkin tässäkin voi nähdä laajempaa johtamiskulttuurista konservatiivisuutta: miten niin työntekijä on johtajan alapuolella – henkisesti, fyysisesti, tai edes organisaatiokaaviossa? Toisenlainen näkemys on, että ’esimies’ on olemassa ’alaista’ varten, jolloin yläpuolella / alapuolella –asetelma on melkoisen kummallinen.

Yön tunteina ehdin myös pohtia johtamisen terminologian uusia vaihtoehtoja. Erityisesti esimies / alainen –pari kaipaa selvästi nykyaikaan sopivampia termejä.

Trendikkäissä yhteyksissä esimiestä on viime aikoina alettu kutsua ’valmentajaksi’. Jos maailma ei olisi suonut meille Juhani ’aurinkokuningas’ Tammista ja Jose ’mouho’ Mourinhoa, olisin valmis valmentaja-termin laajentamiseen kilpaurheilun ulkopuolelle. Sen sijaan hakisin uutta sanaa hieman musikaalisemmasta suunnasta: virittäjä.

Perustelen ehdotusta sillä, että varsinkin asiantuntijatyössä ’johtajan’ tai ’esimiehen’ rooli painottuu työntekijän työn tukemiseen, osaamisen kehittämineen sekä työyhteisön motivoivan ja synergisen ilmapiirin luomiseen. Ilmapiirin ja osaamisen kehittämistä voisi yrittää kuvata ’vireen etsimisenä tai löytämisenä’. Johtajan yksi keskeinen tehtävä on siis työyhteisön virittäminen ja vireen ylläpitäminen.

'Alaisen’ vaihtoehtoa haen lähinnä silmällä pitäen asiantuntijatyötä, jollaista jatkuvasti suurempi osa nyky-tietoyhteiskunnassa tehdystä työstä on. ’Asiantuntija’ on kuitenkin hieman passiivinen termi; pelkkä asioiden tunteminen ei useimmassa työssä riitä. Sen sijaan ’asianosaaja’, ’asiantoimittaja’ tai ’asiantoimija’ sisältävät aktiivisemman elementin. Näistä valitsen ’asiantoimijan’, koska se toimii parhaiten – samoin kuin asiantuntijakin parhaimmillaan!

Siis kippis virittäjälle ja asiantoimijalle, tuolle työelämän tehokkaalle parivaljakolle!