RuuhkaMaksut

Olen vannoutunut ruuhkamaksujen kannattaja. Olen aina jaksanut ihmetellä niiden vastustajien perusteluita. Väittävät, että keskusta näivettyy, kun autoilijat suuntaavat kaupungin laidalla oleviin kauppakeskuksiin. Mutta eikö ylivoimaisesti merkittävin ruuhkien aiheuttaja ole työmatkaliikenne, jossa ei ole vaihtoehtoja määränpään suhteen, mutta kulkuneuvon suhteen kyllä. Eikä ostosliikenne.

Sitä paitsi, kun joukkoliikennettä parannetaan ruuhkamaksujen tuloilla, paranevat liikenneolosuhteet niin joukkoliikenteen käyttäjillä kuin autoilijoillakin. Autoille tulee lisää tilaa, kun ruuhkat vähenevät.

Ruuhkamaksuja pitäisi oikeastaan soveltaa muillakin elämän alueilla. Hulluille päiville pitäisi ehdottomasti asettaa maksu, jotta Stokkalla asiointi jakautuisi tasaisemmin eri päiville. Kapakoihin, joihin joutuu jonottamaan, voisi laittaa lisämaksun, jotta asiakkaita riittäisi hiljaisempiinkin baareihin. Lounasravintolat voisivat ruuhkamaksuttaa asiakkaita klo 11-12, niin lounastaminen jakautuisi pidemmälle ajalle.

Toinen käsite, jonka soveltamista pitäisi laajentaa, on vaitiolovelvollisuus. Pitäisi olla poliittinen vaitiololautakunta, joka voisi langettaa jollekin poliitikolle vaitiolovelvollisuuden johonkin asiaan, jos lausunnot alkavat olla aivan järjettömiä tai asiaan kuulumattomia. Esimerkiksi Jan Älyvapaavuori voisi saada vaitiolovelvollisuuden ruuhkamaksuihin liittyen.

Epäkohta on, että jos tämä otettaisiin käyttöön, eduskunnasta voisi tulla aika hiljainen paikka.

IlmastonMuutos

Meidän terve talvi loppui
ennen alkuansa.
Tänään vasta vähän hiki
kuumeisena saunassa.
Ehkä huomenna lumitaivaalta
hiljaa putoava hiljaisuus
on avoin mielikuvitelma,
harhamuisto hapan
tai edes kaksi roskaa silmässä.
Jonain päivänä meillä
on suut auki
niinkuin taivaalla silmä
tai pirulla perse.
Ilma on muuttunut.

Giigeli googeli

Nyt on 13. helmikuuta, eikä Myllypuron metsässä ole lunta hippuakaan. Kummallinen ilmakin oli tänään, matalalla pilviä mutta sinitaivasta näkyvissä, kova tuuli ja 3 astetta plussaa. Tämä piti kirjata ylös, jotta sen voi tarkistaa esim ensi vuonna.

Eilen olin pitämässä ekohankinta-aiheista luentoa, jonka yritin aloittaa kepeästi sanomalla, että vaikka meilä on nyt sellainen talvi että ei juuri näy hankia, onneksi sentään voimme tehdä hankintoja. Sanaleikki ei oikein purrut, sillä vain muutama hymy irtosi yleisöstä.

Sanaleikit ja hokemat kuuluvat meillä arkeen ja myös vauvanhoitoon. Päivän eri tapahtumille on muodostunut sanontoja, joita on pakko vauvalle hokea, sillä kertaushan on opintojen isoäiti. Tässä muutamia vakio-hokemia:
- puuronsyönnin yhteydessä: "aamu alkaa aamupuurolla, ilta päättyy iltapuuroon".
- muuten vaan syönnnin yhteydessä: "kiva, herkkuruokaa saa, syöminen on ihanaa" - sillä lapsellehan on uskoteltava, että kaikki ruoka on herkkua..
- tyhjän wc-paperirullan läpi vauvaa katsoessa: "täällä viisas pöllö puhuu, huhuu! Onko siellä joku pikkulintu putken toisessa päässä?"
- lapsi polvella niin päin että sen jalan saa omalle korvalle: " tuut, tuut, onko Vuokko Lukin puhelimessa?.."
- vaippaa vaihtaessa: "vaihtelua se on vaipan vaihtelukin"

Ehkä parhaan kielellisen oivalluksen 9kk Vuokko teki viikonloppuna Paimiossa mumminsa luona, kun äiti äityi heittämään korostetusti Turun murteella: "kui tääl noi kauhia käry on?" Johon Vuokko reagoi välittömästi raastavalla itkulla - mahtavaa, että tyyppi on jo tässä vaiheessa murrepoliittisen valintansa tehnyt!