Joulun KulkuNeuvot

Metrossa mennä menettelen
etenen etsien eteläistä
ratikassa raukka raahustan
katsehen kaarran kaakkohon

Vuoden vaihtoa vuottelen
ajan alkua aattelen
joulun jonoja jouduttelen
ainoota aatostani ajatan

Päätäni pälkähästä päästelen
antaisinko armoiluja armailleni
kantaisinko katseitani kaikilleni
liikuttaisin liikkuvaiseni linjurihin

Taasko takaperin tallustelin
uutukaisen unoseni uteluhun
samanko sattumaisen saatteluhun
harvan haaveheni hairailuhun

Lompsisinko lomiani loppiaiseen
lepäisinkö leppoisani levälläni
kylläpä kyljelläni kyhjöilisin
vapahaksi varteni vajuttaisin

Omilleni omistaisin omenaiseni
veneeseeni veistelisin veliseni
siirtovaunuun sijoittaisin siskoiseni
lapsoseni lapatossuun laittelisin

Puksu-kissalle

Olin kotona, kun muutit meille,
mutta en ollut paikalla, kun lähdit.
En tiedä, mistä olit kotoisin,
enkä tiedä, mihin päädyit.

11 vuotta kuitenkin viivyit:
puskit kaikki kulmat,
teroitit kyntesi portaisiin,
sait hepulin ja juoksit mäntyyn 3 metrin korkeudelle,
tai oven karmia kattoon asti,
ilmoitit selkeästi, kun halusit ulos,
mourusit kuin susi kun olit ahminut ruohoa
vetäydyit saunan rauhaan, TV:n päälle
tai ylimmälle hyllylle, kun muut elämöivät,
tulit sohvalle surisemaan, kun kaipasit läheisyyttä
roikuit velttona sylissäni selälläsi,
muiden sylissä et siihen suostunut,
osasit olla raivostuttava, kun tarpeemme olivat erilaiset
ajankäytön osalta
pidit Vuokosta omalla tavallasi, mutta halusit oman alueesi
nautit kevään auringosta,
kunnes tuli heinäkuun läähätyskeli
tai kuuma ajomatka
Kylmänä talviyönä nukuit jalkopäässä
heräsit ihmeissäsi, ja sanoit "kurrr!"
senkin karvakorva

Onneksi sinulla oli monta sielua;
niinkuin kissoilla on,
yksi niistä jäi minullekin.

Tien lämpötila

Tässä joku aika sitten huristelimme koko perheen voimin vuokra-autolla Turun seudulle. Matka meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt uorimainen ilmaisi tunteensa ko. maan kolkkaan yrjöämällä heti kun saavuimme varsinais-Suomen puolelle. Hynvin valittu mielenilmaus; itsellänikään turun murre ei koskaan ole herättänyt mitään kulinaristisia nautintoja.

Huvittavimpana mieleen jäi kuitenkin tiehallinnon informaatiotarjonta ykköstien varressa. Valehtelematta muutaman kilometrin välein oli tienpinnan ja ilman lämpötilan kertovat infotaulut. Se onkin erittäin kiinnostavaa vähän väliä huomata että lämpötila on jo neljännellä peräkkäisellä infotaululla sama sekä tienpinnassa että ilmassa. Ja sitten viidennellä taululla, kun molemmat mittarit ovat nousseet yhdellä asteella, on ällistys aivan tavaton: miten ihmeessä... ja mitä minä nyt teen?

Minulla on viime vuosilta niin vähän autoilukokemuksia, että en tiedä kuinka yleisiä nämä infotaulut muilla Suomen tai Euroopan teillä ovat. Vai kertooko infotarjonta enemmän turkulaisesta tiedon kysynnästä: "no ny siinä luki viidennen kerran peräkkäin ilman lämpötila 3 astetta - alkaakohan kesä olla jo ohi?"

Tai sitten tiehallinnon varsinais-Suomen budjettiin on lipsahtanut vähän liikaa rahaa, eikä insinöörit ole keksineet muutakaan menoerää. Pikku vinkkinä teille: Turussa on myös viinakauppa.

Miltä muuten tuntuisi, jos junassa 10 minuutin välein kuulutettaisi, että tuulen nopeus on nyt 12 m/s, tai lentokoneessa vastaavasti 8 minuutin välein, että ilman suhteellinen kosteus on nyt 5%?

Onnea vaan sinne tienpitoon!

"Hallinto itse puhelimessa"

Luottamushenkilöt ovat poliitikkoja, jotka
luottavat virkamiehiin, jotka
luottavat, että kansalaiset eivät tiedä,
mistä luottamuksen kehä alkaa
ja mihin se on päättyvinään.

Kontribuuttorin nukleoprosessin praktiikka hukkui
osaamisstrategiakehiön toimintaohjelmasuunnitelmaluonnoksen
rajapinnan vasemmalta puolen katsottuna oikealle puolelle.

Langattoman kauden johtajilta johdot pudonneet käsistä
jalat sotkeutuneet johtolankoihin
alaisen salaisen tiedon salannut tiedonhallinnan tiedon haalinta

Eikä pään ja hännän välillä
ole päätä eikä häntää
vain hallinnon hajakeskeinen
itseään pakeneva organismi.

Madon Vaalit

Tänään on ollut kuntavaalit ja satanut koko päivän. Kun tulimme äänestämästä, näytti siltä, että matoja oli huomattavasti enemmän liikkeellä kuin ihmisiä. Madot olivat siis lähteneet joukolla äänestämään. Huomisaamun Hesarista voimme siis varmaan lukea, että "Ensimmäisen kerran suomalaisen demokratian historiassa matojen äänestysprosentti oli suurempi kuin ihmisten."

Suurimman puolueen tittelin saa varmaan SSMP eli sateisten seutujen matojen puolue. Täytyy sanoa että en ole usein kovasti innostunut Mato Valtosen horinoista, mutta nyt ei voi muuta kuin onnitella vaalivoitosta..

Joo. Touko-kesäkuut meni sitten sairastellessa ja töitä paiskiessa, kesä tietenkin lähinnä ulkona, ja alkusyksy muuten vaan horroksessa. Mutta jos tästä vaikka saisi jonkin ns kimmokkeen. Kaikenlaisia tarinoita on ainakin päässä ollut, tullut ja mennyt.

Tuota, täytyy vielä kirjata ylös sekin, että eilen (25.10) olin ulkona tyttäreni kanssa lähimetsässä, ja löysimme pusikosta metsävadelmia! Jotka olivat siis ihan syötäviä ja vieläpä hyviä! Ilmastonmuutos on totta ja todellisuutta!

Vuokon Lait

Kaikki esineet pyörivät,
mutta toiset esineet pyörivät paremmin kuin toiset.
Kaikki ihmiset on kivoja,
jos vain sattuvat olemaan hyvällä tuulella.
Kaikki eläimet on hauskoja,
mutta Puksu-kissa on yliveto.
Isi ja Äiti on ihan ok,
mutta aina ei jaksa olla ihan kiltti.

Huonomuistiset oravat

"Muistakko, Tiku, mikä sun nimi on?"
"En muista, mutta muistakko, Taku, ite, mikä sun nimi on?"
"En, mutta muistan, että olen tallentanut sen jollekin tikulle."
"Ai mulle vai?"
"Ei kun jollekin muistitikulle"
"Mutta et muista, missä se Tikku on?"
"Just niin"
"Pitäis varmaan hommata muistiTaku, että muistais, missä muistitiku on"
"Joo, sulle muistiTaku, mulle muistiTiku."
"Kiinni veti"
"Ai kuka veti?"
"Veti kuka veti, mutta vedetäänkö pitkää muistiTikkua?"
"Ai mistä?"
"Että kumpi muistaa hankkia ne Tikut"
"Selvä, jos lähetään kuuntelemaan TikTakkia"
"VesiSelvä!"

Sipoon Kevätrullat

On masentavaa katsoa rullaportaita
jotka rullaavat ilman ihmisiä
On kummaa, että itäkeskus
on Sipoosta länteen

En ole koskaan nähnyt rullaportaiden rullia
enkä koskaan ikävöinyt Sipoota
en länteen, en itään, en pohjoiseen.

Mutta haluaisin mennä rullaportailla
Sipooseen!
Syömään itäkiinalaisia kevätrullia
katsomaan, löytyykö sieltä jo
itähelsinkiläisiä rullamummoja

Huumori ja Ajattelu

En enää muista minkä ikäisenä piskuinen Vuokkomme nauroi ensimmäisen kerran, mutta kuukausitolkulla siitä on joka tapauksessa aikaa. Naurua kyllä riittääkin päivittäin mitä erilaisemmille asioille, suosituimmasta päästä ovat Puksu-kissan liikehdintä, kuikuilu äidin selän takaa ja lentokoneella ajelu pitkin asuntoa. Puhetta tyttöseltä sen sijaan ei vielä ole kuulunut, lukuunottamatta yksittäisiä sanoja epämääräisesti muistuttavia äänteitä.

Tästä voi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että huumorintaju on paljon ajattelua perustavampaa laatua oleva ominaisuus ihmisillä. Saman johtopäätöksen voi tietysti tehdä baarissa loppuillasta; kun riittävästi juo viinaa, ei puhe enää kulje, mutta nauru vielä irtoaa..

Huumorintaju ylittää myös kieli- ja kulttuurirajat, minkä huomasi taas pohjoismaisessa seminaarissa viime viikolla. Aku Ankka -huumori tuntui nimittäin kummasti yhdistävän porukkaa. Tupu, Hupu ja Lupu ovat aikamoisen hauskan kuuloisia skandinaavisilla kielillä: Ole Dole Doff, Rip Rap Rup ja Knatte, Fnatte ja Tjatte.

Joskus tuntuu, että huumori on tosiaan paljon yhteneväistä ajattelua helpompaa kulttuurien tai virastojen välillä. Hyvä niin.

Satu konsultista

Olipa kerran konsultti Joutomies, jolta tilattiin raportti, jossa piti verrata systeemejä. Konsulttipa vaikuttui hieman hitaalta, joten tilaajan edustaja Iines Ankka hätyytteli häntä ja pyysi saada tietoa homman edistymisestä. Aika vähän aina kuului, mitä konsultti olisi saanut aikaan.

Kun viimeinen aikaraja työn jättämiselle tuli, lähetti konsultti Joutomies yhden vaivaisen taulukon, jonka senkin sisältö oli Iineksen tiedossa ihan hyvin. Epämäräisissä viesteissään konsultti Joutomies puhui lainsäädännön merkityksestä systeemeissä, vaikka Iines oli sanonut, ettei se ole työssä kovin tärkeää.

Iines oli monta kertaa sanonut, että konsultin pitäisi kiinnittää erityistä huomota kahteen systeemiin, joita Iines eivätkä muut työn tilaajat tunteneet kovin hyvin. Toinen niistä on pikkusaarten systeemi. Kuinka ollakaan, konsultti oli jättänyt juuri ne kaksi systeemiä taulukostansa kokonaan pois!

Iinespä tästä kaikesta suivaantui niin, että antoi työn tehtäväksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle sekä vähän itselleenkin. Konsultti Joutomiehelle hän lähetti lentolipun (pelkkä meno) pikkuiselle Unisaarelle, ja toivoi hänelle kauniita unia ja ilmastomuutoksen kuvia.

Tämä satu on melkein tosi.

RuuhkaMaksut

Olen vannoutunut ruuhkamaksujen kannattaja. Olen aina jaksanut ihmetellä niiden vastustajien perusteluita. Väittävät, että keskusta näivettyy, kun autoilijat suuntaavat kaupungin laidalla oleviin kauppakeskuksiin. Mutta eikö ylivoimaisesti merkittävin ruuhkien aiheuttaja ole työmatkaliikenne, jossa ei ole vaihtoehtoja määränpään suhteen, mutta kulkuneuvon suhteen kyllä. Eikä ostosliikenne.

Sitä paitsi, kun joukkoliikennettä parannetaan ruuhkamaksujen tuloilla, paranevat liikenneolosuhteet niin joukkoliikenteen käyttäjillä kuin autoilijoillakin. Autoille tulee lisää tilaa, kun ruuhkat vähenevät.

Ruuhkamaksuja pitäisi oikeastaan soveltaa muillakin elämän alueilla. Hulluille päiville pitäisi ehdottomasti asettaa maksu, jotta Stokkalla asiointi jakautuisi tasaisemmin eri päiville. Kapakoihin, joihin joutuu jonottamaan, voisi laittaa lisämaksun, jotta asiakkaita riittäisi hiljaisempiinkin baareihin. Lounasravintolat voisivat ruuhkamaksuttaa asiakkaita klo 11-12, niin lounastaminen jakautuisi pidemmälle ajalle.

Toinen käsite, jonka soveltamista pitäisi laajentaa, on vaitiolovelvollisuus. Pitäisi olla poliittinen vaitiololautakunta, joka voisi langettaa jollekin poliitikolle vaitiolovelvollisuuden johonkin asiaan, jos lausunnot alkavat olla aivan järjettömiä tai asiaan kuulumattomia. Esimerkiksi Jan Älyvapaavuori voisi saada vaitiolovelvollisuuden ruuhkamaksuihin liittyen.

Epäkohta on, että jos tämä otettaisiin käyttöön, eduskunnasta voisi tulla aika hiljainen paikka.

IlmastonMuutos

Meidän terve talvi loppui
ennen alkuansa.
Tänään vasta vähän hiki
kuumeisena saunassa.
Ehkä huomenna lumitaivaalta
hiljaa putoava hiljaisuus
on avoin mielikuvitelma,
harhamuisto hapan
tai edes kaksi roskaa silmässä.
Jonain päivänä meillä
on suut auki
niinkuin taivaalla silmä
tai pirulla perse.
Ilma on muuttunut.

Giigeli googeli

Nyt on 13. helmikuuta, eikä Myllypuron metsässä ole lunta hippuakaan. Kummallinen ilmakin oli tänään, matalalla pilviä mutta sinitaivasta näkyvissä, kova tuuli ja 3 astetta plussaa. Tämä piti kirjata ylös, jotta sen voi tarkistaa esim ensi vuonna.

Eilen olin pitämässä ekohankinta-aiheista luentoa, jonka yritin aloittaa kepeästi sanomalla, että vaikka meilä on nyt sellainen talvi että ei juuri näy hankia, onneksi sentään voimme tehdä hankintoja. Sanaleikki ei oikein purrut, sillä vain muutama hymy irtosi yleisöstä.

Sanaleikit ja hokemat kuuluvat meillä arkeen ja myös vauvanhoitoon. Päivän eri tapahtumille on muodostunut sanontoja, joita on pakko vauvalle hokea, sillä kertaushan on opintojen isoäiti. Tässä muutamia vakio-hokemia:
- puuronsyönnin yhteydessä: "aamu alkaa aamupuurolla, ilta päättyy iltapuuroon".
- muuten vaan syönnnin yhteydessä: "kiva, herkkuruokaa saa, syöminen on ihanaa" - sillä lapsellehan on uskoteltava, että kaikki ruoka on herkkua..
- tyhjän wc-paperirullan läpi vauvaa katsoessa: "täällä viisas pöllö puhuu, huhuu! Onko siellä joku pikkulintu putken toisessa päässä?"
- lapsi polvella niin päin että sen jalan saa omalle korvalle: " tuut, tuut, onko Vuokko Lukin puhelimessa?.."
- vaippaa vaihtaessa: "vaihtelua se on vaipan vaihtelukin"

Ehkä parhaan kielellisen oivalluksen 9kk Vuokko teki viikonloppuna Paimiossa mumminsa luona, kun äiti äityi heittämään korostetusti Turun murteella: "kui tääl noi kauhia käry on?" Johon Vuokko reagoi välittömästi raastavalla itkulla - mahtavaa, että tyyppi on jo tässä vaiheessa murrepoliittisen valintansa tehnyt!

VuokkoTuuliainen

Tir tir tirriäinen
missä herra mehiläinen?
Sir sir sirriäinen
täällä herra herhiläinen!
Pir pir pirteästi
kierroksessa kaarroksessa
sir sir sirriäisen
nokkaa kohti joutumassa!

PöliTiikkaa

Kaupunkimme poliitikot ovat viime aikoina aktivoituneet kummasti. Ensin he pistivät ruotuun kaupungin energiapolitiikkaa suunnittelevia virkamiehiä ja siinä samalla energiapolitiikalle tuli konkreettisia tavoitteita sanahelinän sijaan. Ajat taitavat olla muuttumassa, kun ennen kunnallispoliitikot ovat lähinnä olleet pölisijöitä, joista ei sanottavaa hyötyä ole ollut ainakaan ympäristöalalla.

Aiheeseen liittyvässä paneelikeskustelussakin oli asetelma päälaellaan vanhoihin aikoihin verrattuna. Paikalla olleet neljä poliitikkoa (kokoomuslaista lukuun ottamatta) puhuivat ihan järkevästi, esittivät konkreettisia lukuja ja tavoitteita, kun taas ainoa paneelissa ollut virkamies tyytyi sekaviin selittelyihin ja puolusteluihin; mitään omaa aloitteellisuutta ei ollut havaittavissa.

Kaiken kukkuraksi demarit ovat ilmoittaneet kannattavansa ruuhkamaksuja! Ennen tätä liikennepolitiikan pullonkaulaa on vastustettu mitä kummallisimmilla väittämillä, mutta nyt on valoa nähtävissä senkin tunnelin päässä.

Jotta sekava ote kunnallispolitiikassa jatkuisi, niin eiköhän virkamiesten ole otettava ympäripyöreyksien ja latteuksien puhujan rooli.. ja unohdettava kaikki konkreettinen ja järkevä kehittäminen. Pöliitiköt hoitakoot homman…

1,5 vuotta!

Miten äkkiä puolitoista vuotta voikaan mennä! Olen siis palannut takaisin virastoon, josta lähdin tuolloin. Oikeastaan jo yli 2 viikkoa sitten palasin, mutta kun kovin vähäisiä mielenliikkeitä paluu sai aikaan, niin älysin vasta nyt kirjoittaa aiheesta.

Tilapäisvirastoni järjesti minulle läksiäiset yhdessä esimieheni läksiäisten kanssa asiaankuuluvin rituaalein ja lahjoin. Paluu vanhaan virastoon taas ei aiheuttanut mitään juhlallisuuksia. Olisiko minun vedettävä tästä jokin johtopäätös.. Toisaalta, miksei ole keksitty läksiäisiä vastaavaa käsitettä palajaiset...

No, yritän ajatella niin, että kukaan ei vanhassa virastossa oikein tajunnut että olin oikeasti poissa vähän aikaa. Ja kyllähän siellä poikkesinkin aika usein, vähintään kerran viikossa. Poissaolo ei siis ollut mikään totaalinen, ehkä myös vanha työnantaja ajatteli ainakin alitajuisesti niin.

Toisaalta lähteminen tilapäisvirastosta oli ehkä lopullisempaa kuin paluu vanhaan?

Pidän jollain lailla siirtymärituaaleista. Varsinkin jos ei tarvitse olla mahdottoman ja kohtuuttoman huomion kohteena. Lähtemisen ja tulemisen yhteydessä voi tulla kuitenkin kaikenlaista ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää veikeän korostuneesti esiin. Läksiäiskortin runoissa voi olla monta paljastusta.. minunkin paljastettiin lausuneen runoja joskus jossain baarissa, ajatella!

Mutta eipä ole vanha työnantaja paljon kysellyt, opinko "poissaolon" aikana jotain sellaista mitä työyhteisökin voisi hyödyntää. Ehkä sekin on merkki siitä, että ihan täysin ei tajuttu, että olin poissa 1,5 vuotta. Kiitos on varmaan sijaisen tai sitten olen ollut niin huomaamaton..

Tai sitten työpaikalla on muita ongelmia.

IkäKriisi

Jos menen pissalle
tunnen itseni pikkupojaksi
jos käyn kusella
olen kuin aikuinen mies
mutta jos joudun virtsaamaan
tuntuu aivan varhaisvanhuudelta.

Eilen söin makaroonia
tänään pelkkää perunaa
huomiseksi jätin ikäkriisin.

Jos laki on niinkuin se luetaan,
niin ikä on niinkuin se puetaan.

Tipaton Tammikuu

No niin, ja taas yksi hokeminen on käynnistynyt. Nimittäin tipattoman tammikuun hokeminen.

Sekin fraasi menee kyllä meikäläiseltä yli hilseen. Ainakin täällä etelärannikolla tiputtelee vettä harva se päivä. Ja vime vuonna koko tammikuun tiputteli vettä siihen malliin, että lunta ei ollut laisinkaan. Että eiköhän unohdeta koko tipaton tammikuu ja lähdetä oluelle..

Tai sitten aletaan viettää Pipatonta tammikuuta, se kuvaisi ilmasto-olosuhteita enemmän. Tai Hipatonta tammikuuta - se kuvaisi ainakin omaa kuukauttani aika hyvin. Ei mitään pirskeitä tiedossa. Miksei Lipaton tammikuu - kun ei ole jäätä, ei vahingossakaan tule kaaduttua. Ja lippalakit on pakattu kesäsäilöön.

Totta puhuen en ole oikein koskaan ollut järin innostunut tipattomasta tammikuusta. Silloin hauskoistakin kavereista tulee tylsiä soodaveden lipittäjiä, s-tana. Baareissakin on normaalia vähämmän väkeä. Koko käsite on varmaan jonkun AA-kerholaisen (aloittelevat alkoholistit-;) keksimä joskus pahassa uudenvuoden kankkusessa..

No, onneksi meitä normaaleita ihmisiä moinen hömpötys ei kosketa. Me jatkamme vesisateessa suu auki kävelemistä niin kauan, kunnes törmäämme lyhtypylvääseen niin, että valot sammuvat molemmista.