Päivä elämässä

Kello 18.03. Kahdella taksilla Viikistä Hotelli Rivoli Jardiniin, jotta moskovalaiset vieraat ehtivät vaihtaa vähän juhlavampaa ylleen. 18.30. Pikainen poikkeaminen Belgessä, jossa Anna, Petteri ja Päivi ovat valmistautumassa illalliseen. Yksi rentouttava olut. 18.45. Takaisin Rivolin, josta vieraiden kanssa kävellen kaupungintalolle, jonka Empiresalissa illan isäntä herra Pekka ottaa vieraat vastaan. Molempien organisaatioiden edustajat pitävät alkumaljat kädessä kiitospuheet. Moskova kiittää minua nimeltä mainiten hyvistä järjestelyistä, jolloin rikon protokollaa, ja esitän vastakiitokseni. Tulkin kauniisti kääntäessä jatkamme Darian kanssa toistemme kiittelemistä muiden kuunnellessa. 

19.20. Puheet on pidetty ja elämäni juhlavin, tai ainakin muodollisin, illallinen alkaa. Tarjoilijoiden liikehdintä on sotilaallisen täsmällistä. Riekkosalaatti ja sampi sienikastikkeella luomuviinien kera maistuvat erinomaisesti. 20.00. Perinteiseen tapaan annetaan lahjoja. Myös illallisen väliin jättänyt apulaiskaupunginjohtaja saa oman punaisen kirjansa, joka hänelle toimitetaan myöhemmin. Säälin tulkkia, joka tuskin ehtii syödä, kun joutuu koko ajan tulkkaamaan pöydän toisen pään keskusteluja. Petterin kanssa istumme nuorimpien vieraiden vieressä, joten siinä päässä pöytää puhuttiin englantia hieman epävirallisemmalla otteella.

21.10. Puoli tuntia myöhässä nousemme pöydästä. Isäntä oli kovin puheliaalla tuulella, koska oli saanut päivän aikana käydä hyviä keskusteluja lintuharrastuksesta Venäjällä ja Suomessa. Kysyn vierailta, haluaisivatko he vielä johonkin yhdelle oluelle tai drinkille. Epämääräisen vastauksen johdosta saatamme Annan kanssa vieraat takaisin hotellille, jossa saamme kutsun liittyä seuraansa vielä hetkeksi hotellin Lobby baariin.

21.40. En saa tarjota juomia, koska tällä kertaa me kuulemma olemme heidän vieraitansa. Moskovan kasseista kaivetaan esiin muutama brändipullo, mutta henkilökunta kieltää omien juomien nauttimisen. Otamme Darian kanssa teetä. 22.00. Miehet kaivavat pullot uudestaan esiin, tällä kertaa varovaisemmin. Saamme nautittua hieman voimajuomaa, joka innoittaa meidät suunnittelemaan seuraavan yhteisen seminaarimme aiheita. Moskova kutsuu, mutta luultavasti vasta v.2014.

22.45. Harjoittelemme Annan kanssa lähtemistä, joka lopulta onnistuu ja pääsemme kotimatkalle. Mietin kumppanuuksia ja yhteistyötä.

6.40. Kello soi ja aamutoimien jälkeen lähden kohti Rivolia. 7.53 Vieraat ovat lähes pirteitä ja kaikki pääsevät liikkeelle. Otamme bussin nro 20 ja matkaamme Ruoholahteen FinPro:n ECORUSSIA –seminaariin. 8.35. Lähden saman tien metrolla kohti Viikkiä, jossa lyhyesti käyn esimieheni kanssa läpi edellisen päivän antia. Hoidan vieraiden käytännön asioita; printtaan lentokenttäbussien aikatauluja ja kopioin eiliset esitykset heille tikuillensa. Informoin kollegaa Moskovan puistojen hirviongelmasta. Hoidan 58 muuta juoksevaa asiaa. Havaitsen intrassa tapahtumailmoituksen: Hapan suunnittelupäivä 9.11. Ehdotan virkakielikerholle, että pitäisikö järjestää Makea suunnittelupäivä.

11.05. Lähden joukkoliikenteellä hakemaan vieraita Ruoholahdesta, jossa saan ensitöikseni kuulla, että seminaarissa oli neljän englanninkielisen ja yhden venäjänkielisen esityksen lisäksi neljä suomenkielistä esitystä ilman tulkkausta. En tiedä miten FinProssa asia on suunniteltu, mutta joudun kantamaan tästä kummallisuudesta henkilökohtaista vastuuta.

12.20. Syömme pikaista lounasta Picnic-cafessa, jossa koen huonoa omaatuntoa, kun en tarjoa vieraiden lounasta. Siirrymme pikatahtia taksilla Ursulan laiturin luokse, johon vieraille on tilattu venekuljetus Harakan saareen. 13.06. Venettä ei näy, ja alan selvittää asiaa Harakan kollegan kanssa. Pian ilmenee, että kuljettaja on sairastunut, mutta meille ei kukaan ole viitsinyt ilmoittaa asiasta. Houkuttelen navakassa tuulessa kylmettyneen näköiseksi muuttuneet vieraat Ursulan puolelle. 

13.25. Kollega saa järjestettyä pienellä Busterilla vieraiden kuljetuksen Harakkaan. Hyvästelen pikaisen ystävällisesti seitsemän vierastamme Busterin pöristessä vieressä. En saa sanotuksi läheskään kaikkea sitä, mitä olin ajatellut. Sanon, että saa soittaa tai tekstata, jos tulee ongelmia. Tulee haikea olo.

13.40. Lähden Kaivopuiston poikki laahustamaan jälleen kohti Viikkiä. Työpaikalla vaihdan aivan pikaisia kuulumisia lähimpien työkavereideni kanssa. Puran mieltäni heille, mutta totean, että kaiken kaikkiaan paketti pysyi kasassa. 14.33. Otan sählykamat mukaan, ja lähden hakemaan lastani päivähoidosta. Hyväntuulisen Vuokon kanssa matkaamme kohti Kaisaniemeä, josta lapsi ja äiti lähtevät Paimion suuntaan, ja minä kohti Viikkiä, kolmannen kerran samana päivänä.

16.20. Olen yli vartin myöhässä sählystä, mutta pääsen kuitenkin hyvin sisään peliin, ja olen mukana ”valkoisten” shokeeraavassa 10-0 –voitossa ”värillisistä”.17.15. Olen saanut pelin aikana kolme puhelua vierailta, ja huolestun melkoisesti. Soitan heti takaisin ja kaikeksi onneksi minulta toivottiin ainoastaan apua taksin ennakkotilauksessa seuraavan päivän lentokentälle menoa varten. Harakkaan tutustuminen oli kuuleman mukaan ollut lopulta onnistunut. Huolehdin vielä Tatjanan niukasta pukeutumisesta koleassa saaressa, mutta minulle vakuutettiin, että kaikki on hyvin.

17.40. Vien sählykamat työpaikalle ja käyn lyhyesti Annan kanssa läpi huomisen töitä. Bussissa luen vaimoltani tulleen runomuotoisen viestin, jossa saan ohjeita kaupassakäyntiä ja viikonlopun juhlallisuuksia koskien. 18.03. Kävellessäni metsän poikki avaan oluen. En pysty muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä puolentoista vuorokauden aikana on tapahtunut. Päätän, että yritän kirjoittaa asioita ylös, koska kirjoittaminen on minulle luonteenomainen tapa ajatella. 

18.40. Kuuntelen Värttinän levyä ”Miero”, ja viimeistään hienon kappaleen ”9 lukkoa” kohdalla haikeus palaa läpitunkevasti ja siinä muodossa, ettei sitä kannata vaivata enää tänä päivänä.

Esimies / alainen - vai jotain nykyaikaisempaa?

Yhtenä yönä heräsin pohtimaan suomalaisen johtamisen haasteita, joita tunnetusti riittää. Yön tunteina mieleeni tupsahti vanha totuus, että ongelmien juuret ovat uppoutuneet johtamisen terminologiaan saakka.

Erityisesti feministinen kritiikki on tunnetusti ottanut hampaisiinsa termit ’esimies’ ja ’alainen’. Mutta ’esimies’ –sanasta voi löytää myös muuta johtamiskulttuurin vanhakantaisuutta: pitääkö esimiehen olla jonkin sortin esikuva, esimerkki tai esineellistynyt mies? Tunnustan kannattavani johtamisen mallia, jossa johtajan ei tarvitse esittää olevansa esimerkillinen tai esikuvallinen sankari, vaan ennemminkin keskusteleva, näkevä ja työntekijän kehittymistä tukeva läheinen työkaveri.

Noh. ’Alainen’ lähentelee käsitteenä sanoja ’alamainen’ ja ’alanainen’, josta feministi helposti löytää kritiikin aihetta. Etenkin, jos termiä käytetään samassa yhteydessä kuin esimies-käsitettä. Kuitenkin tässäkin voi nähdä laajempaa johtamiskulttuurista konservatiivisuutta: miten niin työntekijä on johtajan alapuolella – henkisesti, fyysisesti, tai edes organisaatiokaaviossa? Toisenlainen näkemys on, että ’esimies’ on olemassa ’alaista’ varten, jolloin yläpuolella / alapuolella –asetelma on melkoisen kummallinen.

Yön tunteina ehdin myös pohtia johtamisen terminologian uusia vaihtoehtoja. Erityisesti esimies / alainen –pari kaipaa selvästi nykyaikaan sopivampia termejä.

Trendikkäissä yhteyksissä esimiestä on viime aikoina alettu kutsua ’valmentajaksi’. Jos maailma ei olisi suonut meille Juhani ’aurinkokuningas’ Tammista ja Jose ’mouho’ Mourinhoa, olisin valmis valmentaja-termin laajentamiseen kilpaurheilun ulkopuolelle. Sen sijaan hakisin uutta sanaa hieman musikaalisemmasta suunnasta: virittäjä.

Perustelen ehdotusta sillä, että varsinkin asiantuntijatyössä ’johtajan’ tai ’esimiehen’ rooli painottuu työntekijän työn tukemiseen, osaamisen kehittämineen sekä työyhteisön motivoivan ja synergisen ilmapiirin luomiseen. Ilmapiirin ja osaamisen kehittämistä voisi yrittää kuvata ’vireen etsimisenä tai löytämisenä’. Johtajan yksi keskeinen tehtävä on siis työyhteisön virittäminen ja vireen ylläpitäminen.

'Alaisen’ vaihtoehtoa haen lähinnä silmällä pitäen asiantuntijatyötä, jollaista jatkuvasti suurempi osa nyky-tietoyhteiskunnassa tehdystä työstä on. ’Asiantuntija’ on kuitenkin hieman passiivinen termi; pelkkä asioiden tunteminen ei useimmassa työssä riitä. Sen sijaan ’asianosaaja’, ’asiantoimittaja’ tai ’asiantoimija’ sisältävät aktiivisemman elementin. Näistä valitsen ’asiantoimijan’, koska se toimii parhaiten – samoin kuin asiantuntijakin parhaimmillaan!

Siis kippis virittäjälle ja asiantoimijalle, tuolle työelämän tehokkaalle parivaljakolle!

LähtiTähti

Tänään lähtee Johanna kotiin,
jättää puhtaan, täyden huoneen,
ja meidän väännöt näihin sotiin
- vaihtaa työnsä toiseen juoneen

Tänään Johanna yksin lähti
mutta tänne kun hän palaa
mukanansa tulee uusi tähti
heitä lujaa moni halaa.

Taas kerran meidät elämä voittaa
ja tiedämme, miksi töitä teemme
- vielä kannattaa meidän koittaa
nähdä pitkälle, kauas eteemme.

City-lehdestä

City-lehdestä soitettiin ja haastateltiin
vastasin mitä sattuu,
ja se rentoutti: kumpikin sai mitä halusi
Tämän viikon paras hetki tulee olemaan
kun löydän jääkaapista lindasiiderin
ihan vahingossa; sitten
Oravakivi tulee taas,
ja koalat kiipivät kuin karanneet lapset
vai miten päin se meni,
ensi vuonna ainakin:
perse edellä puuhun