David Bowie

Aika kulkee, menee eteenpäin
mutta eteenpäin kohti mitä?
Joskus aika valuu, vierii, ryömii,
nopeammin tai hitaammin
mutta minne muka?
Ei minnekään.
Aika vain muuttuu,
vai ajatko muuttuvat,
viisari pyörii ja numerot vaihtuvat,
mutta aika on aina vähän eri.
Aika voi hypätä
mutta silloinkin vain kuvainnollisesti
niin kuin silloin kun
lapsi syntyy
tai lehti putoaa
tai jäät lähtevät
sitä kuvittelee, että on aika muuttua
olla joku toinen

Suomen hallitus

Minun on onniteltava Suomea sen uudesta hallituksesta. Erityisesti kohdistan onnittelut uusien ministerivalintojen valintaperusteisiin. Koska näitä perusteita ei toistaiseksi ole julkisuudessa näkynyt, joudun paljastamaan ne tällä palstalla.

kuka on urheilullisimman näköinen kaveri? urheiluministeri (Wallin)
kenellä sama pää kesät talvet? pääministeri (Masa)
kenellä on eurooppalaisin nimi? eurooppa-ministeri (Thors)
tähän käy sisäpiiristä joku tuntematon - sisäministeri (Holmlund)
joku blondi joka sopii telkkariin? viestintäministeri (Linden)
miten saadaan kuntien talous kiville? kuntaministeri (Kiviniemi)
kuka meistä on eniten ulkona? ulkoministeri (Ike)
kenet on pakko myydä ulkomaille? ulkomaankauppaministeri (Väykkä)
onko joku meistä joskus ollut oikeassa? oikeusministeri (Brax)
kuka keinottelee elimillä? elinkeinoministeri (Pekkarinen)
kuka on suoraan navetasta? maatalousministeri (Anttila)
kuka hyssyttelee eniten? sosiaaliministeri (Hyssälä)
kuka tykkää häkäpöntöistä? puolustusministeri (Häkämies)
onks meillä ketään joka ymmärtää näistä ympäristöjutuista?
ympäristöministeri (Lehtomäki)

Loput paikat arvotaan lipukkeen ostaneiden kesken.

Niinpä niin. Vain yksi on joukosta poissa, minusta olisi pitänyt nimetä myös logiikkaministeri. Tähän olisi sopinut Niinistö, jonka ainoaksi tehtäväksi olisi annettu osoittaa loogisesti (itselleen), että vastakkainasettelun aika on ohi.

Niinistö katsottiin kuitenkin sopivaksi puhemieheksi, missä tehtävässä hän saa itsekseen ihmetellä puhemiehen tuolista, miksi ihmeessä edelleen on olemassa hallitus ja oppositio.
Jep jep.

En värjää hiuksiani

En värjää hiuksiani, ellen oranssiksi
en osta ylihintaisia patonkeja, ellen ole Pariisissa
en käy hulluilla päivillä, ellen sekoa
enkä muistele pahalla sitä vähää mitä muistan

Olen yrittänyt käydä parturissa monta viikkoa
ja etsiä hyvää snagaria monta vuotta
olen ostanut torilta kalaa, lompakolta salaa
ajanut junalla Pasilaan ja takaisin
olen venyttänyt nuoruutta pidemmälle kuin laki sallii

Rakastan junan vessan kissaa, ja sen pissanhajua
rakastan asemalla pälyilyä,
ja asemalla pälyilijöitä
rakastaisin valkoista hametta, jos olisin tyttö, luulisin
rakastan lauseita, jotka eivät ala eivät lopu mutta liikkuvat,
joita ei saa kiinni mutta voi nähdä vilaukselta

Lausuntokulttuurista

Olen viime aikoina saanut kirjoitella muutaman lausunnon lautakunnan nimissä. Lausuttavat asiat ovat olleet sinänsä merkittäviä; olen saanut kommentoida pk-seudun ilmastostrategiaa, jätteenpolttolaitosta, Helsingin ympäristötilastointia ja seuraavaksi on vuorossa energiantuotantostrategian tarpeen kommentointi.

Lausuntoja on ihan kiva kirjoitella, vaikka ne tulevatkin aina ihan käsittämättömällä aikataululla, tyyliin "viikon päästä lautakunnassa". Ja sitten niitä varten pitää aina kysellä osastoilta mielipiteitä, koska lausunnonhan pitää yleensä edustaa viraston kantaa. Sepä onkin haastavinta: yrittää sovittaa omat ajatuksensa viraston linjaan sopivaksi.

Kahta asiaa kuitenkin jaksan tässä lausuntokulttuurissa ihmetellä. Miksi ihmeessä lausuntoja kysellään niin mielettömän paljon ja aina ja kaikista maailman strategioista ja ohjelmista ja vastaavista? Kuitenkaan niitä lausuntoja ei kovinkaan paljon oteta huomioon, tai niin ainakin virkamiehet valittavat. Ainakaan tällä ympäristöalalla.. Yksi pahimmista kyselijöistä on kyllä itse ympäristökeskus, joka sai mm. koottua kestävän kehityksen ohjelmasta hallintokunnilta 150 sivua lausuntoja, ja kyseessä oli vasta ohjelman puoliväli-raportointi.. Ja siinä hallintokunnat ovat sitten kommentoineet omalla vastuullaan olevia asioita.. miten ihmeessä sellainen massiivinen lausuntojen kerääminen edistää itse asioiden toteuttamista, on minulle täysi arvoitus.

Ja toiseksi miksi ihmeessä lausuntoja kysytään lautakunnilta? Suurimmassa osassa lausunnoista luottamushenkilöillä ei ole mitään sanottaavaa asiaan, tuskin edes jaksavat lukea niitä. Ainakaan oman virkamiesurani aikana ei tekemiäni lausuntoja ole lautakunnassa muutettu kertaakaan, ainakaan asiasisällöltään. Pilkkuja on kyllä viilattu.

Eikö olisi järkevämpää jättää tyhjänpäiväinen kommentointi virkamiehille, ja antaa poliitikoille päätettäväksi ihan oikeista asioita.. voisivat vaikka motivoitua hekin omassa työssään. Lautakunnissa asioiden lausunnoittaminen sitä paitsi lisää byrokratiaa ja paperinkulutusta ihan järkyttäviä määriä, käykää vaikka katsomassa vaikkapa yleisen töiden lautakunnan tai ympäristölautakunnan esityslistoja, jotka kaikki jaetaan jäsenille ja varajäsenille A4-versioina.

Demokratia= byrokratia? Tästäkin huolimatta aion kirjoittaa kriittisiä huomioita tuleviin lausuntoihini, ehkäpä ihan vaan omaksi ilokseni.