Tämän runon nimi on hätä.
Tämä runo on syntynyt sodasta, vainosta ja tuskasta.
Tämä runo on lojunut leireillä ja nähnyt nälkää,
kuunnellut kuolemaa
ja tuntenut aseen kosketuksen,
sekä toivon pilkahduksen.
Tämä runo on ottanut jalat allensa,
älypuhelimensa ja viisi muuta tavaraansa
ottanut mukaansa.
Eurooppa! Rahaa pimeään taskuun
kädet viittovat tuonne ja tuonne ja tuonne.
Aidan viertä, junan hikeä ja tunkua.
Keinotekoisia rajoja, sotilaiden sojottelua.
Eksyneitä ja eksytettyjä lapsia. Aidan viertä.
Hikeä, nälkää ja aidan viertä. Odotusta.
Tämä runo ihmettelee, miksei Euroopan vapaa liikkuvuus koske
tätä runoa.
Tämän runon pitää salakuljettaa itsensä seuraavalle riville.
ja tästä puhutaan ministerien kabineteissa,
mutta runolle ei haluta antaa ihmisarvoa.
Tämä runo ei osaa ruotsia eikä suomea,
mutta rivit kuljettavat sitä kohti pohjoista.
Tämä runo järkyttyy syvästi,
kun näkee valkoiseen huputetun miehen tai naisen,
ja runoa kohti lähetetään raketti.
Tämä runo ottaa siivet allensa
katselee kaupunkeja, maaseutua ja maan tilaa.
Tämän runon rajat ovat heikot;
pieni puhallus kaataa sen kuin myrskytuuli pohjalaisen
ladon.
Tämä runo liftaa syysmuutolla olevan joutsenen kyytiin.
