Talven viimeinen

Hoipun viimeisen yöbussin
viimeiseltä pysäkiltä
lippuja ei enää myydä
en ostaisikaan
rojahtaisin hankeen
jos sellainen olisi
istun ruusupuskan juurelle
rusakon silmät porautuvat
linnut ilman aiheita
valosta ei jää jälkiä
talvi on loppu
vielä ei ole kevät
olemassaolon taso
vähän alhaalla

Loan heittoa

Se on sitten vaaliviikonloppu tulossa. Vaaleihin liittyy monta kummalllista asiaa.

Yhtenä päivänä katselin metrossa vaalimainoksia. Kaikki ehdokkaat hymyilivät niissä. Sitten katsoin metrossa matkustavia äänestäjämassoja: kaikki olivat hyvin vakavan näköisiä. Kansanedustajat, jotka yrittävät edustaa kansaa, ovat siis selvästi aivan eri maata kuin kansalaiset. Mutta ilmeisesti ehdokkaana oleminen on jotenkin hauskaa, kun niitä niin kovin hymyilyttää. Ainoastaan Jan Vapaavuori näytti myrtyneeltä, siitä pisteet hänelle.

Sitten olen ihmetellyt, että aina näin maaliskuussa pidettävien vaalien yhteydessä paheksutaan sitä, että jotkut ehdokkaat syyllistyät loanheittoon. Mikä ihme se nyt on! Jos loanheitto oikeasti halutaan estää, niin sitten ei pidetä niitä vaaleja maaliskuussa, kun pihat ja pientareet ovat täynnä lokaa! Jos taas ehdokkaiden mustamaalaaminen halutaan lopettaa, pitäisi vastaavasti mustan maalin myyminen kieltää rautakaupoissa 2 kk ennen vaaleja.

Eräs Niinistö kampanjoi taas, että vastakkainasettelun aika on ohi. Mutta eikö juuri vaaleissa ehdokkaiden tule asettaa omat ajatuksensa VASTEN toisten ehdokkaiden ajatuksia? Minä en ainkaaan äänestä sellaista ehdokasta, jolla ei ole yhtään omaa ajatusta, joka vain hokee puolueen tai aku ankan kantoja. Tottakai vaaalien jälkeen on tehtävä yhteistyötä, mutta vaaleissa pitäisi kyllä ennen kaikkea erottua muista, asettaa itsensä vasten muita puolueita ja ehdokkaita.

Vielä yksi paradoksi: Olen menossa sunnuntaina äänestämään, mutta on kyllä semmoinen tunne, että äänestyskopissa ei paljon äännellä, siellä pitää olla hiljaa kuin kirkossa. Vai mitenhän äänioikeudelleni kävisi, jos alkaisin kopissa kovaan ääneen huutaa, että ÄÄNESTÄN JOHANNA SUMUVUORTA, KOSKA SUMUISTEN VUORTEN GORILLAT ON NIIN KIVA ELOKUVA!!

Onnea vaan Johannalle ja muille hyville ehdokkaille!

Sanat lumen alta

Huomaatko miten
alastomia sanat
lumen alta tullessaan,
syksyllä kylvetyt
hautuneet paljaiksi,
kohta niitettäviksi.

Mutta ne odottavat
kevään henkäystä,
hyötykäyttäjää, puhtaanapitolaitosta
tai seuralaista, kokonaista lausetta
uusioelämää.

Muuttolintu muuttolintu
näytä nokkas
onko huomenna enää routa
ja jos ehdit
tällä pysäkillä,
pullauta
sanainen arkkusi.

Kakan Paikka

Olen tottunut ja harjaantunut penkkiurheilija. Muistan jo 70-luvulla katselleeni lauantai-iltaisin Englannin liigan futismatseja mustavalkoisesta telkkarista karvaisella matolla maaten. Oikeastaan penkkiurheilu onkin aika harhaanjohtava termi; pitäisikö minun kohdalla puhua joko karvamattourheilusta tai nykyisin sohvaurheilusta?

Penkkiurheilu -termi on varmaan peräisin ajalta, jolloin urheiluhalleissa oli pitkiä puisia penkkejä, joilla nökötettiin vieri vieressä. Semmoiset oli Rinkelimäen tekojään katsomossakin aikanaan, vaikka kyllä siellä enimmäkseen seistiin, ja seistään sikakatsomossa vieläkin. Nykyään liki kaikissa halleissa on kuitenkin muovikuppi-istuimet, joten siltä osin voisi sitten puhua vaikka muovikuppiurheilusta.

Maksullisten tv-kanavien myötä penkkiurheiluni, tai siis sohvaurheiluni, on kyllä noussut uudelle tasolle. Minulla on Canal+ Sport -kanavia parikin kappaletta, joten tarjontaa riittää. Jos laskee maksuttomien ja maksullisten kanavien tarjonnan yhteen, niin viikossa voisi katsella keskimäärin 6-8 futismatsia, pari lätkämatsia ja vielä öisin NHL-matseja niin paljon kuin jaksaisi. Meikäläisellä tulee hyödynnettyä tarjontaa viikossa 3-4 futismatsin ja 1 lätkämatsin verran noin keskimäärin.

Tason nousun on saa tuntea myös rakas vaimoni nahoissaan. Mutta onneksi ihminen on mielikuvituksellinen olento. Karinan oma huvi on naureskella pelaajien hassuille nimille, ja keksiä niistä hassuja väännöksiä. Ehdoton suosikki on "kaikkien paradoksien äiti" karvakalju (Carvalho, Chelsea). Toinen vastaava on vankikarkuri (El Karkouri, Charlton) sekä sitruuna, joka on Liverpoolin fanien lähinnä päänmuodon perusteella keksimä "lempinimi" Heskeylle (Wigan).

Sitten on paljon semmoisia nimiä, joista tulee hauskoja ihan normaalissa pelitilanteen selostuksessa. Legendaarisin näistä on "nyt on Kakan paikka", kun AC Milanin Kaka pääsee maalintekotilanteeseen. Huvittavia nimiä, joista voisi keksiä väännöksiä on vaikka kuinka paljon, mutta tässä muutama: Saha, Kolo Toure, Momo Sissoko, Ugo Ehiogu, Mark Viduka, Nicky Butt, van Persie, Chimbonda ... ja tietenkin Hyypiö.

Mutta tänään onkin vuorossa Kerho- HIFK, ja sikakatsomon "suosikki" Jere Kamalahti saa taas kuulla monta mukavaa kuittia, samoin kuin pillu tiibetti (Billy Tibbetts).