Loan heittoa

Se on sitten vaaliviikonloppu tulossa. Vaaleihin liittyy monta kummalllista asiaa.

Yhtenä päivänä katselin metrossa vaalimainoksia. Kaikki ehdokkaat hymyilivät niissä. Sitten katsoin metrossa matkustavia äänestäjämassoja: kaikki olivat hyvin vakavan näköisiä. Kansanedustajat, jotka yrittävät edustaa kansaa, ovat siis selvästi aivan eri maata kuin kansalaiset. Mutta ilmeisesti ehdokkaana oleminen on jotenkin hauskaa, kun niitä niin kovin hymyilyttää. Ainoastaan Jan Vapaavuori näytti myrtyneeltä, siitä pisteet hänelle.

Sitten olen ihmetellyt, että aina näin maaliskuussa pidettävien vaalien yhteydessä paheksutaan sitä, että jotkut ehdokkaat syyllistyät loanheittoon. Mikä ihme se nyt on! Jos loanheitto oikeasti halutaan estää, niin sitten ei pidetä niitä vaaleja maaliskuussa, kun pihat ja pientareet ovat täynnä lokaa! Jos taas ehdokkaiden mustamaalaaminen halutaan lopettaa, pitäisi vastaavasti mustan maalin myyminen kieltää rautakaupoissa 2 kk ennen vaaleja.

Eräs Niinistö kampanjoi taas, että vastakkainasettelun aika on ohi. Mutta eikö juuri vaaleissa ehdokkaiden tule asettaa omat ajatuksensa VASTEN toisten ehdokkaiden ajatuksia? Minä en ainkaaan äänestä sellaista ehdokasta, jolla ei ole yhtään omaa ajatusta, joka vain hokee puolueen tai aku ankan kantoja. Tottakai vaaalien jälkeen on tehtävä yhteistyötä, mutta vaaleissa pitäisi kyllä ennen kaikkea erottua muista, asettaa itsensä vasten muita puolueita ja ehdokkaita.

Vielä yksi paradoksi: Olen menossa sunnuntaina äänestämään, mutta on kyllä semmoinen tunne, että äänestyskopissa ei paljon äännellä, siellä pitää olla hiljaa kuin kirkossa. Vai mitenhän äänioikeudelleni kävisi, jos alkaisin kopissa kovaan ääneen huutaa, että ÄÄNESTÄN JOHANNA SUMUVUORTA, KOSKA SUMUISTEN VUORTEN GORILLAT ON NIIN KIVA ELOKUVA!!

Onnea vaan Johannalle ja muille hyville ehdokkaille!