On kyllä suuri onni, että kokoustekniikkaa ei ole niin pitkälle standardoitu, että aina edes hallinnossa kokouksen muodollinen kulku olisi samanlainen. Niin monen näköisiä kokouksia on kyllä tullut vastaan, että oksat pois kokouspöydältä. Yksinkertaisemmillaan esityslistassa voi olla vaikka vain kolme kohtaa, tyyliin kokouksen avaus, ”substanssin” käsittely, ja lopetus. Vastaavasti joissakin kokouksissa on kymmeniä asiakohtia, joissa on tietenkin päätösehdotukset sun muut valmiina.
Paljon mukavampi olisi mennä sellaiseen kokoukseen, missä ei ole jo valmiiksi päätetty mitä päätetään.
Aika huvittavia ovat sellaiset hallinnon kokoukset, joissa käsitellään edellisen kokouksen muistiota, edellisen johtoryhmän kokouksen asioita, edellisen henkilöstöryhmän kokouksen asioita, ja sitten vielä vaikka seuraavan strategiakokouksen suunnittelua. Pitäisi lailla rajoittaa, kuinka montaa MUUTA kokousta saa yhdessä kokouksessa käsitellä.. Että kokouksella olisi edes joku oma tehtävä.
Kokouksissa ihmisten luonteet tulevat hyvin esiin. Miten ne ovatkin aina samoja ihmisiä, joilla on ehdotuksia, kun puheenjohtaja kysyy, onko muita asioita esityslistalle? Ja sitten on niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa sanoa mitään edes pyydettäessä. Ne ovat niitä, jotka näyttävät valuvan hetki hetkeltä enemmän pöydän alle.
Erityisen hauskaa on tarkkailla, millaiset ihmiset pyytävät puheenvuoroa kohdassa ”muut asiat”. Tunnen kovasti sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka aina joutuvat tässä kohtaan nostamaan kätensä.. eivätkä koskaan saa asioitansa varsinaisina kokousasioina esille ;-)
Kaikesta huolimatta kokouksissa voi olla, ja pitää olla myös hauskaa. Puheenjohtajalla on tietenkin ratkaiseva merkitys siinä, millaisen tunnelman kokoukseen onnistuu luomaan. Tunnelman keventäminen voisi oikeastaan olla lakisääteinen kohta asialistalla.
Sitä odotellessa, että kansallinen kokoumus toteaa, että kokousten pitäminen on kokoumuksen yksinoikeus...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment