1,5 vuotta!

Miten äkkiä puolitoista vuotta voikaan mennä! Olen siis palannut takaisin virastoon, josta lähdin tuolloin. Oikeastaan jo yli 2 viikkoa sitten palasin, mutta kun kovin vähäisiä mielenliikkeitä paluu sai aikaan, niin älysin vasta nyt kirjoittaa aiheesta.

Tilapäisvirastoni järjesti minulle läksiäiset yhdessä esimieheni läksiäisten kanssa asiaankuuluvin rituaalein ja lahjoin. Paluu vanhaan virastoon taas ei aiheuttanut mitään juhlallisuuksia. Olisiko minun vedettävä tästä jokin johtopäätös.. Toisaalta, miksei ole keksitty läksiäisiä vastaavaa käsitettä palajaiset...

No, yritän ajatella niin, että kukaan ei vanhassa virastossa oikein tajunnut että olin oikeasti poissa vähän aikaa. Ja kyllähän siellä poikkesinkin aika usein, vähintään kerran viikossa. Poissaolo ei siis ollut mikään totaalinen, ehkä myös vanha työnantaja ajatteli ainakin alitajuisesti niin.

Toisaalta lähteminen tilapäisvirastosta oli ehkä lopullisempaa kuin paluu vanhaan?

Pidän jollain lailla siirtymärituaaleista. Varsinkin jos ei tarvitse olla mahdottoman ja kohtuuttoman huomion kohteena. Lähtemisen ja tulemisen yhteydessä voi tulla kuitenkin kaikenlaista ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää veikeän korostuneesti esiin. Läksiäiskortin runoissa voi olla monta paljastusta.. minunkin paljastettiin lausuneen runoja joskus jossain baarissa, ajatella!

Mutta eipä ole vanha työnantaja paljon kysellyt, opinko "poissaolon" aikana jotain sellaista mitä työyhteisökin voisi hyödyntää. Ehkä sekin on merkki siitä, että ihan täysin ei tajuttu, että olin poissa 1,5 vuotta. Kiitos on varmaan sijaisen tai sitten olen ollut niin huomaamaton..

Tai sitten työpaikalla on muita ongelmia.