Vom Lumeton

Ilmastonmuutosta koskevat uutiset ovat kiihtyvällä tahdilla huolestuttavia. Tästä johtuu myös se, että ilmastomuutoksesta puhuminen saa aikaan torjuntareaktion monella tavallisella tatintallaajalla: mitä se minulle kuuluu - kunhan leipää riittää?

Ilmastonmuutosta koskevaan viestintään pitääkin kipeästi saada lisää monimuotoisuutta ja lisää kepeyttä.

Tyytyväisenä olenkin pannut merkille, että muutamat kaupungit ja julkkikset ovat huomanneet tämän ja ryhtyneet tuumasta toimeen.

Kaupunkien etunenässä on Tornio, joka on päättänyt vaihtaa nimensä Torinoksi. Pizzakulttuurin ihailun lisäksi taustalla on se, että ilmasto-olot lähestyvät hyvää tahtia Välimeren oloja. Kotikaupunkini Helsinki puolestaan on älynnyt uuden ilmaston tuomat mahdollisuudet, sillä englanninkielisissä markkinoinnissa kaupunki kutsuu itseään leikkisästi "Helsinki - Sinking Hell" (ok, vanha vitsi..).

Poliitikkojen etunenässä kulkee luonnollisesti ympäristöministeri Lehtomäki, joka on muuttanut nimensä Paula Sulamäeksi. Pääministeri puolestaan kommentoi nimenvaihdollansa hallituksen ilmastopolitiikan nykytilaa - uusi nimi on Matti Entinen.

Urheilijat eivät tahdo olla Pekkaa pahempia. Yhdistetyn hiihtäjä Anssi Koivuranta protestoi lajinsa tulevaisuutta vaihtamalla nimensä Anssi Koivurännäksi, ja Tanja Poutiainen haluaa itseään kutsuttavan jatkossa Tanja Satehiseksi. Entinen huippu-uimari Antti Kasvio taas kulkee nykyään nimellä Antti Kasvihuoneilmiö.

En aio jäädä seuraamaan sivusta tätä kehitystä. Virallisissa yhteyksissä minua voi kutsua tästedes nimellä Markus vom Lumeton. (vom=vaan on metsä)