Päivä elämässä

Kello 18.03. Kahdella taksilla Viikistä Hotelli Rivoli Jardiniin, jotta moskovalaiset vieraat ehtivät vaihtaa vähän juhlavampaa ylleen. 18.30. Pikainen poikkeaminen Belgessä, jossa Anna, Petteri ja Päivi ovat valmistautumassa illalliseen. Yksi rentouttava olut. 18.45. Takaisin Rivolin, josta vieraiden kanssa kävellen kaupungintalolle, jonka Empiresalissa illan isäntä herra Pekka ottaa vieraat vastaan. Molempien organisaatioiden edustajat pitävät alkumaljat kädessä kiitospuheet. Moskova kiittää minua nimeltä mainiten hyvistä järjestelyistä, jolloin rikon protokollaa, ja esitän vastakiitokseni. Tulkin kauniisti kääntäessä jatkamme Darian kanssa toistemme kiittelemistä muiden kuunnellessa. 

19.20. Puheet on pidetty ja elämäni juhlavin, tai ainakin muodollisin, illallinen alkaa. Tarjoilijoiden liikehdintä on sotilaallisen täsmällistä. Riekkosalaatti ja sampi sienikastikkeella luomuviinien kera maistuvat erinomaisesti. 20.00. Perinteiseen tapaan annetaan lahjoja. Myös illallisen väliin jättänyt apulaiskaupunginjohtaja saa oman punaisen kirjansa, joka hänelle toimitetaan myöhemmin. Säälin tulkkia, joka tuskin ehtii syödä, kun joutuu koko ajan tulkkaamaan pöydän toisen pään keskusteluja. Petterin kanssa istumme nuorimpien vieraiden vieressä, joten siinä päässä pöytää puhuttiin englantia hieman epävirallisemmalla otteella.

21.10. Puoli tuntia myöhässä nousemme pöydästä. Isäntä oli kovin puheliaalla tuulella, koska oli saanut päivän aikana käydä hyviä keskusteluja lintuharrastuksesta Venäjällä ja Suomessa. Kysyn vierailta, haluaisivatko he vielä johonkin yhdelle oluelle tai drinkille. Epämääräisen vastauksen johdosta saatamme Annan kanssa vieraat takaisin hotellille, jossa saamme kutsun liittyä seuraansa vielä hetkeksi hotellin Lobby baariin.

21.40. En saa tarjota juomia, koska tällä kertaa me kuulemma olemme heidän vieraitansa. Moskovan kasseista kaivetaan esiin muutama brändipullo, mutta henkilökunta kieltää omien juomien nauttimisen. Otamme Darian kanssa teetä. 22.00. Miehet kaivavat pullot uudestaan esiin, tällä kertaa varovaisemmin. Saamme nautittua hieman voimajuomaa, joka innoittaa meidät suunnittelemaan seuraavan yhteisen seminaarimme aiheita. Moskova kutsuu, mutta luultavasti vasta v.2014.

22.45. Harjoittelemme Annan kanssa lähtemistä, joka lopulta onnistuu ja pääsemme kotimatkalle. Mietin kumppanuuksia ja yhteistyötä.

6.40. Kello soi ja aamutoimien jälkeen lähden kohti Rivolia. 7.53 Vieraat ovat lähes pirteitä ja kaikki pääsevät liikkeelle. Otamme bussin nro 20 ja matkaamme Ruoholahteen FinPro:n ECORUSSIA –seminaariin. 8.35. Lähden saman tien metrolla kohti Viikkiä, jossa lyhyesti käyn esimieheni kanssa läpi edellisen päivän antia. Hoidan vieraiden käytännön asioita; printtaan lentokenttäbussien aikatauluja ja kopioin eiliset esitykset heille tikuillensa. Informoin kollegaa Moskovan puistojen hirviongelmasta. Hoidan 58 muuta juoksevaa asiaa. Havaitsen intrassa tapahtumailmoituksen: Hapan suunnittelupäivä 9.11. Ehdotan virkakielikerholle, että pitäisikö järjestää Makea suunnittelupäivä.

11.05. Lähden joukkoliikenteellä hakemaan vieraita Ruoholahdesta, jossa saan ensitöikseni kuulla, että seminaarissa oli neljän englanninkielisen ja yhden venäjänkielisen esityksen lisäksi neljä suomenkielistä esitystä ilman tulkkausta. En tiedä miten FinProssa asia on suunniteltu, mutta joudun kantamaan tästä kummallisuudesta henkilökohtaista vastuuta.

12.20. Syömme pikaista lounasta Picnic-cafessa, jossa koen huonoa omaatuntoa, kun en tarjoa vieraiden lounasta. Siirrymme pikatahtia taksilla Ursulan laiturin luokse, johon vieraille on tilattu venekuljetus Harakan saareen. 13.06. Venettä ei näy, ja alan selvittää asiaa Harakan kollegan kanssa. Pian ilmenee, että kuljettaja on sairastunut, mutta meille ei kukaan ole viitsinyt ilmoittaa asiasta. Houkuttelen navakassa tuulessa kylmettyneen näköiseksi muuttuneet vieraat Ursulan puolelle. 

13.25. Kollega saa järjestettyä pienellä Busterilla vieraiden kuljetuksen Harakkaan. Hyvästelen pikaisen ystävällisesti seitsemän vierastamme Busterin pöristessä vieressä. En saa sanotuksi läheskään kaikkea sitä, mitä olin ajatellut. Sanon, että saa soittaa tai tekstata, jos tulee ongelmia. Tulee haikea olo.

13.40. Lähden Kaivopuiston poikki laahustamaan jälleen kohti Viikkiä. Työpaikalla vaihdan aivan pikaisia kuulumisia lähimpien työkavereideni kanssa. Puran mieltäni heille, mutta totean, että kaiken kaikkiaan paketti pysyi kasassa. 14.33. Otan sählykamat mukaan, ja lähden hakemaan lastani päivähoidosta. Hyväntuulisen Vuokon kanssa matkaamme kohti Kaisaniemeä, josta lapsi ja äiti lähtevät Paimion suuntaan, ja minä kohti Viikkiä, kolmannen kerran samana päivänä.

16.20. Olen yli vartin myöhässä sählystä, mutta pääsen kuitenkin hyvin sisään peliin, ja olen mukana ”valkoisten” shokeeraavassa 10-0 –voitossa ”värillisistä”.17.15. Olen saanut pelin aikana kolme puhelua vierailta, ja huolestun melkoisesti. Soitan heti takaisin ja kaikeksi onneksi minulta toivottiin ainoastaan apua taksin ennakkotilauksessa seuraavan päivän lentokentälle menoa varten. Harakkaan tutustuminen oli kuuleman mukaan ollut lopulta onnistunut. Huolehdin vielä Tatjanan niukasta pukeutumisesta koleassa saaressa, mutta minulle vakuutettiin, että kaikki on hyvin.

17.40. Vien sählykamat työpaikalle ja käyn lyhyesti Annan kanssa läpi huomisen töitä. Bussissa luen vaimoltani tulleen runomuotoisen viestin, jossa saan ohjeita kaupassakäyntiä ja viikonlopun juhlallisuuksia koskien. 18.03. Kävellessäni metsän poikki avaan oluen. En pysty muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä puolentoista vuorokauden aikana on tapahtunut. Päätän, että yritän kirjoittaa asioita ylös, koska kirjoittaminen on minulle luonteenomainen tapa ajatella. 

18.40. Kuuntelen Värttinän levyä ”Miero”, ja viimeistään hienon kappaleen ”9 lukkoa” kohdalla haikeus palaa läpitunkevasti ja siinä muodossa, ettei sitä kannata vaivata enää tänä päivänä.