Vuoden Aikaisia

Työviikko

Työviikon alku ja loppu 
sekoittuvat toisiinsa
Kävelen takaperin kohti lapsuutta
niin kuin suussa sulava jääpala
muutun hiljaa vedeksi
Muistanko vielä, tai muistanko jo
ajatuskatkojen välissä 
kuivuneella uomalla 
kerran virtaavan
työasian?

AVOTILA

Haluttiin kaataa seinät
ettei tarttis HUUTAA
eikä tuskailla yksin
Haluttiin kaataa raja-aidat
koska ei saasteetkaan...

Suljettu osastokin 
toki sopii
joihinkin tilanteisiin

Mutta niin kuin on 

Data avoin
jäi meiltä ovi auki

Vaikka me ollaan kuin yhtä perhettä
ei tämä mikään aviokonttori ole
Vain pelkkä avotila.

Syksy

Tämä kohta ajasta

 ei enää rullaluistella

 ei vielä jäällä kaarrella

Pahempi juttu

on pestävä pää

 asenteella ahvenen

kädet oksiksi jätän

siirtyäkseni kuivaharjoitteluun

mielikuvia luistellen, pakoon.

Itsenäisyydestä

Ihan itsekseni kävelin kerran
rupisen kuun siltaa
ruisrääkän rääky soi korvissani
mut suomineidot hyppivät 
runon rajan yli.

Ihan yksikseni poljin kerran 
kohti Viikin sinisen talon kulmaa
heti organisaatiorakenteen kun
poistin silmiltäni
alkoi päässäni pyöriä
ja ihmisiä oli ihollani.

Kerran hämärässä, unen laidalla

matkasin sisintä päin

pienen millihetken verran
heräsin, kun keräsin
itsenäisyyteni
ihan muilta.

Jouluyö

Täyttyy tyhjiö,

vähitellen niin pimeää  

että voi selvästi nähdä

sukupolvien notkeasti pihalta pinkovan  

merenpohjien kautta

tunturien tupsuiksi ja tupsulakeiksi  

kuulen nielaisevani  

myötätuulen ilmaa  

vai oliko se kuvitelmaa  

kuvitettua joulun unelmaa

Uusi vuosi

Uusi vuosi, jälleen
hyppään tuntemattomaan
tavoitteena pehmeä ländäys
hidas nollaus
Äkkiä ohuena valona taivaalle,
alas leijaillen tuhansina 
pieninä nollina
joiden raja-arvona 

maapallon tulevaisuus
rullaluistimilla

Vuorotteluvapaalle

Ei vuorovesi venettä kaada

sillä parempi pyy pidoissa

kuin tusina turhaa lintua oksilla

ilmoitti pörheä fasaani

vanhakantaisesti, tekstarilla:

KÖÖK - KÖ!