Pimeä mieli, pimeä talvi?

Pari viikkoa sitten, kun lumi tuli Helsinkiin, havahduin, että oho, luonto on olemassa! Kuukausia jatkunut pimeys ja synkkyys oli tehnyt tehtävänsä siten, että kulttuurin ulkopuolinen maailma oli lähes unohtunut.

Olen yleensä ollut vahvasti sitä mieltä, että pimeys ei vaikuta mielialaani, ja olen myös vastustanut kaiken maailman kirkasvalolamppuja, joiden pitäisi muka piristää tai ainakin vähentää talvimasennusta. Niitä vastustan kyllä vieläkin, mutta sen myönnän kyllä, että jotenkin se pimeys kaventaa horisonttia, näköalaa, kun EI NÄE yhtä paljon kuin valoisalla.

Mutta horisontin kapenemiseen vaikuttavat kyllä talviset elämäntavatkin, ja itse asiassa enemmän kuin pelkkä valon vähäisyys. Laskeskelin aamulla metrossa ajankäyttöäni tavallisella arkiviikolla. Jos viikko on suunnilleen keskimääräinen, maanantaista perjantaihin kestävän viikon 120 tuntia jakautuvat jotakuinkin seuraavasti:

- 40 tuntia sängyssä
- 40 tuntia töissä
- 10 tuntia liikenteessä (bussi, metro, ratikka + kävelyt koti-pysäkki-työ)
- 10 tuntia kotisohvalla
- 5 tuntia urheilemassa (pingis, sähly, lätkä)
- 7 tuntia keittiössä / ruokapöydässä
- 3 tuntia baarissa
- 2 tuntia kaupassa
- tunti vessassa
- 2 tuntia jää sekalaiselle kotona paikasta toiseen kuljeskelulle, tai ulkona kävelylle.

Ulkona tästä ajasta olen siis korkeintaan 3-4 tuntia koko työviikon aikana! Se tekee korkeintaan 3% kokonaisajankäytöstä. Viikonloppuna saatan olla vähän enemmän ulkona (sanan jokaisessa merkityksessä), mutta toisaalta silloin tulee nukuttua pidempään, ja sitä kautta menettää valoisaa aikaa. Ihmekös tuo sitten on, jos alkaa unohtaa, miltä se luonto oikein näyttää.

Aamulla bussin ja metron ikkunasta kyllä näkee puita ja puluja, mutta kyllä ne jäävät yleensä alitajunnan tasolle. Ei mulla koskaan ole ollut mitään ehdottomia pakkotiloja luontoon pääsemiseksi, varsinkaan talvella, mutta tulipa nyt kuitenkin havahduttua tämän lumentulon viivästyksen takia tämmöiseen vieraantumisilmiöön.

Sitä paitsi talvi on oivaa aikaa tehdä retkiä syvälle ihmisluontoon.. Mitä pimeämpi, hiljaisempi, ja syvempi onkalo talven sydämestä löytyy, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää uusia ja täysin koskemattomia, kenties uhanalaisia luonteenpiirteitä tai mielialoja. Pimeä mieli, pimeä pullo, pimeä baari, kas siinä resepti talvisen perjantain harmoniselle retkeilylle.