En voi ymmärtää niitä, jotka eivät halua osallistua firman pikkujouluihin.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka pikkujoulujen jälkeen ovat sitä mieltä, että olisi ollut parempi jäädä kotiin.
Tähän ristiriitaan tietenkin perustuu pikkujoulujen viehätys ja suosio. Siihen, että ei tarvitse tai oikeastaan edes saa esittää vakavaa naamaa työkavereille tai pomolle, sillä hauskanpito ja sekoilu kuuluu asiaan tai oikeastaan on itse asia. Ja ihan samasta syystä sitten maanantaiaamuna aika montaa hävettää mennä takaisin töihin..
Pikkujouluja on kuitenkin erilaisia, vaikka moni muuta väittää. Jos on ollut saman firman palveluksessa 25 vuotta, voi samanlaisuuden illuusio toki käydä päälle. Silloin on kuitenkin jo syytä joko vaihtaa työpaikkaa tai edes pöytäseuruetta pikkujoulussa.
Jos taas työkavereiden sekoilu alkaa kyllästyttää, täytyy alkaa itse sekoilla. Jos oma sekoilu kyllästyttää, täytyy alkaa tarkkailla muiden sekoilua ja tallentaa se digikameralle. Tai vaikka vuorovuosina vaihtaa näitä rooleja.
Monena vuonna olen havainnut, että paras vaihe pikkujouluissa on pohjustus, se kun työkavereiden kanssa istutaan kahvihuoneessa tai baarissa ja räpätetään mukavia. Ensimmäinen olut maistuu aina parhaalta, ja ensimmäinen typerä pikkujouluvitsi kuulostaa parhaalta. Loppuillasta kummatkin alkavat kyllästyttää.
Joten, pian pääsee kuulostelemaan niitä ekoja vitsejä. Vai pitääkö nekin itse kertoa..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment