Nyt on 13. helmikuuta, eikä Myllypuron metsässä ole lunta hippuakaan. Kummallinen ilmakin oli tänään, matalalla pilviä mutta sinitaivasta näkyvissä, kova tuuli ja 3 astetta plussaa. Tämä piti kirjata ylös, jotta sen voi tarkistaa esim ensi vuonna.
Eilen olin pitämässä ekohankinta-aiheista luentoa, jonka yritin aloittaa kepeästi sanomalla, että vaikka meilä on nyt sellainen talvi että ei juuri näy hankia, onneksi sentään voimme tehdä hankintoja. Sanaleikki ei oikein purrut, sillä vain muutama hymy irtosi yleisöstä.
Sanaleikit ja hokemat kuuluvat meillä arkeen ja myös vauvanhoitoon. Päivän eri tapahtumille on muodostunut sanontoja, joita on pakko vauvalle hokea, sillä kertaushan on opintojen isoäiti. Tässä muutamia vakio-hokemia:
- puuronsyönnin yhteydessä: "aamu alkaa aamupuurolla, ilta päättyy iltapuuroon".
- muuten vaan syönnnin yhteydessä: "kiva, herkkuruokaa saa, syöminen on ihanaa" - sillä lapsellehan on uskoteltava, että kaikki ruoka on herkkua..
- tyhjän wc-paperirullan läpi vauvaa katsoessa: "täällä viisas pöllö puhuu, huhuu! Onko siellä joku pikkulintu putken toisessa päässä?"
- lapsi polvella niin päin että sen jalan saa omalle korvalle: " tuut, tuut, onko Vuokko Lukin puhelimessa?.."
- vaippaa vaihtaessa: "vaihtelua se on vaipan vaihtelukin"
Ehkä parhaan kielellisen oivalluksen 9kk Vuokko teki viikonloppuna Paimiossa mumminsa luona, kun äiti äityi heittämään korostetusti Turun murteella: "kui tääl noi kauhia käry on?" Johon Vuokko reagoi välittömästi raastavalla itkulla - mahtavaa, että tyyppi on jo tässä vaiheessa murrepoliittisen valintansa tehnyt!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment