Vaihdeviikot

Se on taas sitten vaihdeviikot edessä. Vanha viikko finalisoituu ja uusi näkee talvipäivänvalon. Oikeastaan vaihdeviikot on merkittävämpi tapahtuma kuin vaihdevuodet - siihenhän on varattukin nykyään kaksi kokonaista päivää 52 kertaa vuodessa.

Vaihdeviikkoihin liittyy rituaaleja samalla lailla kuin vaihdevuosiin, ja myös hikoilua. Hikoilua ilman työtä - eikä pelkästään saunassa. Perheille se voi olla laatuaikaa, toisille joutoaikaa, kolmansille pelkästään taikaa. Aika monille se on pään tyhjennystä kaikesta roinasta, mutta keinot ovat monenlaiset: viinaa, maratonia ja maratoniccia, tai jotakin yhdistelmää näistä.

Aikanaan meillä oli hauska rituaali lauantaisin: kokoonnuttiin aina jonkun kaverin luokse kuuntelmaan alivaltiosihteeriä raadiosta ja samalla syötiin isännän / emännän laittamia herkkuja. Ja siitä se sitten sujuvasti jatkui se vaihdeviikko aina sunnuntain puolelle iloisissa merkeissä. Mutta on siitäkin jo vuosia.

Semmoinen rituaali puolestaan on seurannut lapsuusvuosista saakka, että lauantaina viideltä tulee - ja katsotaan - telkusta englantilaista jalkapalloa. Erona on se, että nykyään se tulee maksulliselta kanavalta. Toisaalta pelejä tuleekin sitten niin runsaasti (vähintään 5 / vaihdeviikko), että alkaa perheen sisältä kuulua epämääräistä nurinaa, jos alkaa mennä useampi peli putkeen.

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on työmiehen lauantai. Paimiossa on Putka-niminen baari, mutta ei Irwin tainnut siitä laulaa. Perjantaina on kyllä yleensä kiva mennä baariin töiden jälkeen, mutta pojat ovat opettaneet minua terveille elämäntavoille. Niinpä lähden kohtapuoliin kuljeksimaan kohti Brakua, jossa kiidätetään luistimet jalassa ja maila kädessä reilun tunnin - ja vasta sitten Roskapankkiin!

¨¨¨¨¨¨
Tähän on kyllä vielä kirjattava, että jää muistiin, että keskiviikkona 10.1 oli Helsingissä 8 astetta - siis lämmintä, ja aurinko paistoi. Kaupungilla kulkiessa tuli semmoinen olo, että on joko väärässä ajassa, paikassa tai molemmissa. Nyt on sentään pikkuisen pakkasta!