Olin viime viikolla Tallinnassa kehittelemässä Hesan ja Tallinnan kaupunkien ekotukitoimintaa. Paikalla oli myöskin muuan suhteellisen korkea-arvoinen tallinnalaisvirkamies, joka käytti muutamaa niin hauskaa sanaa, että niitä täytyy oikein maistella vielä jälkeenkinpäin.
Seminaarin yhtenä pääaiheena oli mietiskellä ekotukihenkilöiden (siis vähän vastaava kuin atk-tukihenkilö, mutta jeesaa käytännön ympäristöasioissa) tehtäviä kaupungin tapaisessa instanssissa. Kyseinen virkamies luonnehti ekotukihenkilön toimenkuvaa termillä 'organisaation vihreä psykologi'.
Psykologin tehtävä kai on noin kuvainnollisesti auttaa organisaation tai ihmisten päät semmoiseen asentoon, että homma toimii. Sinänsä kai voi ajatella, että ihmisten päissä ja ajattelutavoissa on jotain vikaa, kun eivät toimi ympäristöä säästäen. Tuntuu kuitenkin aika työläältä alkaa yksi kerrallaan alkaaa miettiä ihmisten päänsisäisiä ongelmia ympäristöasioissa. No, ehkä tuo tarkoitti enemmän organisaation pään ja toiminnan virittämistä oikeaan asentoon.
Tai sitten se liittyykin siihen vihreyteen. Ajatus lähtee siitä, että ihmisillä pitäisi olla joku ns. vihreä ideologia, että osaisivat käyttäytyä ympäristöystävällisesti. Niinpä niin, se kuulostaakin taas hyvin tutulta ihan kotomaassakin.
Kymmenkunta vuotta alalla työskennelleenä en kuitenkaan voisi olla enempää eri mieltä. Ne ajat ovat kaukana takana, jolloin ympäristöasiat olivat vain 'vihreiden' 'heiniä'. Ympäristöasiat ovat osa jokaisen aikaansa seuraavan organisaation toimintaa, jotka on hoidettava jolloin lailla kuntoon. Tietenkin ne voidaan hoitaa pinnallisesti tai syvällisesti, mutta niitä ei kuitenkaan voi kokonaan välttää.
Tämmöisessä tilanteessa ideologinen psykologisointi ei johda mihinkään muuhun kuin ympäristöasioiden marginalisointiin. Paljon enemmän saadaan aikaan, jos korostetaan ympäristöasioiden olevan osa kaikkea työtä siinä missä vaikka laatuasiat, turvallisuus, työterveys, jne.
Niin kivaa kuin se olisikin kulkea viraston käytävällä horsma perseessä roikkuen ja maastotakki päällä, niin se hauskuus on kyllä 70 -lukua. Nyt pitää keksiä uudet kujeet.
Palatakseni tallinnalaisvirkamiehen sanontoihin. Jossain vaiheessa tuo sanoi, että ekotukihenkilön tehtävä on opastaa mitkä roskat laitetaan 'vihreään roskikseen'. Ajatus on sinänsä hauska; kukahan poliitikko meillä näin vaalien alla ehdottaisi, että työpaikoille on saatava omat roskikset vasureille (punaiset), demareille (vaaleanpunaiset?), kokkareille (siniset), kepulaisille (ruskeat?) ja vihreille.. ja kristillisille puhtaanvalkoiset, perussuomalaisille hakaristinväriset..
Olisihan se vinkeää tarkkailla työtoveria!
No comments:
Post a Comment