Vuodet ovat äskettäin taas vaihtaneet paikkaa. Nykyinen vuosi vaihtui lähinnä nykyistä olevaksi vuodeksi ja lähinnä nykyistä oleva vuosi vaihtui nykyiseksi vuodeksi. Näitä kahta vuotta kutsutaankin suomen kielessä vaihdevuosiksi.
Vaihdevuosiin liittyy usein paljon kaikenlaista mystiikkaa ja hikoilua. Minulle hiki tuli nykyisen vuoden ensimmäisenä aamuna, kun yritin availla silmiäni. Edellinen ilta taas tuntui aika mystisen kaukaiselta, vaikka mitään dramaattista ei päässytkään tapahtumaan. Ihan kotosalla vain oltiin lasitetun parvekkeen suojissa. Tosin hurjimmassa vaiheessa lasit tuli vedettyä sivuun ja nuuhkittua raketin käryjä, mikä tietenkin selittää aamuhikoilun.
Näihin vaihtuviin vuosina toteutetaan vakiintuneita rituaaleja. Yleisimpiä ovat rakettien valaminen, tinojen ampuminen, lupausten kohottaminen, maljojen vannominen, järjetön tammikuu ja tipaton päänsärky. Omat suosikkini ovat kuitenkin tinojen tammikuu ja järjetön ampuminen.
Jotkut harrastavat myös lupausten alasampumista. Siitä voi syntyä hyväkin pauke ja mäiske, jos on mennyt tyhmyyksissään tekemään kovinkin juhlallisia lupauksia. Mä en ole tavannut tehdä lupauksia, yleensä en ole muistanut mutta toisaalta semmoisesta puuhasta tulee jotenkin skitsofreeninen olo: kuka oikein lupaa ja kenelle? Hyvä minä pahalle minälle?
Kerran nuoruudessani kylläkin lupasin olla tekmättä uuden vuoden lupauksia. Ehkä tämä oli sittenkin vain jalostuneempi skitsoilun muoto: hyvä minä lupaa pahalle minälle ettei hyvän minän KANNATA tehdä lupauksia pahalle minälle... mutta ne ajat ovat tietenkin historiaa.
Lupalaput silmille ja eteenpäin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment